Etyk tuli yllätyksenä kaikille

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin ulkoministerit ovat parhaillaan koolla Suomessa. Tie 1970-luvun Etykistä Etyjin kautta jo kahdeksannen kerran takaisin "liennytyksen pääkaupunkiin" Helsinkiin on ollut pitkä, isännilleenkin yllätyksellinen ja alkuvaiheissaan joskus jopa hauskakin.

Tshekkoslovakian miehitys elokuussa 1968 oli vakava isku koko sosialistisen ideologian uskottavuudelle. NKP:n pääsihteerin Leonid Brezhnevin mukaan nimetyn "Brezhnevin opin" mukaan sosialismin saavutusten puolustaminen oli koko kommunistisen liikkeen yhteinen asia. Miehityksen jälkeen Neuvostoliitto ja sen satelliitit Varsovan liitossa toistivat jo 1950-luvulla esitetyn toiveensa "yleiseurooppalaisesta turvallisuuskonferenssista" ja toivoivat Suomelta aloitteellisuutta. Suomi vastasi tarjoutumalla toukokuussa 1969 kokouksen isännäksi ja välitti kutsun myös Yhdysvalloille ja Kanadalle. Kiireessä aloitteen alkuun sen tekijäksi jäi "Neuvostoliiton hallitus".

1960-70-LUKUJEN TAITE oli Suomessa ulkopoliittisesti kiihkeää aikaa. Paikka YK:n turvallisuusneuvostossa oli haussa, Suurvaltojen SALT-neuvottelut käynnistyivät Helsingissä marraskuussa 1969, suurlähettiläs Max Jacobson kamppaili YK:n pääsihteeriydestä ja kahden Saksan kysymys - suurvaltojen vaikein riita Euroopassa - oli ratkaisematta. Etykissä Saksojen edustuskysymys ratkesi sillä, että kumpikin Saksa osallistui prosessiin samoin oikeuksin kuin muutkin Euroopan maat.

Itä-Euroopan maat halusivat monenkeskiseen dialogiin päästäkseen Neuvostoliiton kuristusotteesta. Suomen aloite saikin myönteisen vastanoton. Kiertävä suurlähettiläs Ralph Enckell kävi yli 50 neuvottelua tulevien Etyk-maiden pääkaupungeissa. Max Jacobson totesi, että kun Neuvostoliitolle konferenssi oli itsetarkoitus, Suomelle itsetarkoitus oli konferenssin valmistelu, sillä se toi mahdollisuuden painottaa puolueetonta peruslinjaa.

Itäleirin tavoite oli Euroopan rajojen tunnustaminen, maailmansodan verhottu rauhansopimus. Länsileiri halusi enemmän. "Ihmisten, ajatusten ja tiedonvaihdon vapaampi liikkuvuus" kirjattiin sotilasliitto Naton tavoitteeksi jo joulukuussa 1969. Etyk-prosessia auttoi, että omilla tahoillaan vaikeuksissa olleet johtavat suurvallat näyttivät löytävän toisensa: Yhdysvallat tunnusti prosessilla Neuvostoliiton vallan etupiirissään ja Neuvostoliitto hyväksyi amerikkalaisten läsnäolon Euroopassa. Kun kaikki vielä verhottiin tarkemmin määrittelemättömän "liennytyksen" huntuun, eteneminen oli helpompaa.

HELSINGIN ETYKIN valmisteluissa tarvittiin paitsi lukemattomia neuvottelutunteja ja loppukiireen kompromisseja myös käytännön nokkeluutta. Jos saksaa ei olisi hyväksytty virallisten kokouskielten joukkoon, tulkkauskielestä olisi tullut arvovaltakysymys. Kun saksa sai virallisen aseman, esimerkiksi Dipolin Ety-valmistelukokous tulkattiin lopulta saksaksi kahdesta kopista, siis itä- ja länsi-saksaksi! Jotta Saksojen valtuuskunnat saatiin kokoukseen rinnakkain, käytettiin osallistujamaiden ranskankielistä aakkosjärjestystä. Samaan ranskalaisaakkostukseen turvauduttiin Helsingin huippukokouksessa kesällä 1975, jotta presidentti Urho Kekkonen varmasti sai vierustovereikseen vierekkäin Yhdysvaltain, Neuvostoliiton ja Saksojen johtajat.

ETY-PROSESSI NOSTI Suomen tunnustetuksi aloitteentekijäksi liittoutumattomien ja sitoutumattomien maiden "N+N" -ryhmässä. Puolueettoman Suomen hyvät palvelukset tunnustettiin niin tärkeiksi, että niistä oli jopa kauppapoliittista hyötyä länsimarkkinoilla.

Etykistä tuli ensimmäinen kansainvälinen konferenssi, joka tarkasteli rauhaa ja turvallisuutta myös yksittäisen kansalaisen kannalta ihmisten välisinä aktiivisena suhdeverkkona. Nyt "laajan turvallisuuden" käsite on osa yleistä puheenpartta. Helsingin päätösasiakirjassa 1. elokuuta 1975 muodollisten allekirjoittajien joukkoon liittyi ensimmäisen kerran myös Euroopan talousyhteisö EEC. Sosialistiset maat joutuivat näin ensi kertaa tunnustamaan nykyisen EU:n roolin myös Euroopan turvallisuuskysymysten osapuolena.

Suomessa järjestettiin vuosina 1972-1992 - ennen kuin Etyj muuttui järjestöksi ja muutti pysyvästi muualle - kaikkiaan seitsemän suurta Ety-kokousta, joista kaksi valtiopäämiestasolla.

Ne kaikki vaativat isännältään valtavaa aktiivista poliittista panosta, mutta jostakin syystä sekään ei ole estänyt kyseisen aikakauden leimaamista "pysähtyneisyyden ajaksi".

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.