Euroopan vaalivuosi voi yllättää

Suurin yllätys voi olla se, että asiat eivät muutu mitenkään – tai muuttuvat juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mitä odotetaan, toimittaja Janne Yläjoki kirjoittaa.

Vuotta 2017 on kuvailtu Euroopan kohtalonvuodeksi, kun EU:n mahtimaat Saksa ja Ranska valitsevat uudet johtajat Brexitin ja Donald Trumpin jälkimainingeissa. Marine Le Penin ja muiden Venäjää sympatisoivien oikeistopopulistien esiinmarssia on pidetty todellisena uhkana.

Vaalien suuri yllätys voi olla kuitenkin se, että asiat eivät muutu mitenkään tai muuttuvat juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mitä odotetaan.

Saksassa oikeistolehden maineessa oleva Bild julkaisi viime maanantaina mielipidemittauksen, jonka mukaan Saksan demaripuolue SPD olisi ponkaissut maan suurimmaksi puolueeksi – ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen.

Kyselyn mukaan SPD olisi 31 prosentissa eli yhden prosenttiyksikön edellä kristillisdemokraattista hallituskumppaniaan CDU:ta.

Vielä hetki sitten CDU johti SPD:tä peräti 17 prosenttiyksiköllä. Jotain on siis tapahtumassa Saksan politiikassa.

Saksalaisviestimien mukaan gallupmyrskyn takana on SPD:n kahden viikon takainen puheenjohtajavaihdos.

Erityisesti naisäänestäjät näyttävät nyt tulvivan puolueeseen, kun liian monta kompromissia Angela Merkelin koalitiohallituksessa tehnyt Sigmar Gabriel ymmärsi lopulta vetäytyä SPD:n puheenjohtajan paikalta nostaen seuraajakseen EU-parlamentin entisen puhemiehen Martin Schulzin.

Hyvän retoriikan omaavasta Schulzista tuli saman tien SPD:n liittokansleriehdokas ja juuri se ajatus näyttää miellyttävän Merkeliin jo hieman kyllästyneitä saksalaisäänestäjiä.

Saksan valtiollisen ARD-kanavan viikon takainen mittaus paljasti, että jos saksalaiset saisivat äänestää nyt suoraan liittokanslerista, Schulz löisi Merkelin murskaavin prosenttiluvuin 50–34.

Huvittavinta tuloksissa on se, että SPD:n tuore puheenjohtaja ei ole tehnyt vielä juuri minkäänlaisia poliittisia linjauksia. Tulevan vaalikampanjansa teemaksi hän on ilmoittanut ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden”, mutta mitä muuta se voisi olla sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajalla.

Ainoastaan Venäjä on saanut Schulzilta rapsakasti nenilleen. Mies on varoittanut Saksan liittolaisia Venäjän talouspakotteiden poistamisesta kutsuen samalla Donald Trumpin politiikkaa ”epäamerikkalaiseksi”.

SPD:n ja vasemmistopuolue Die Linken hallitusyhteistyö voitaneen siis tälläkin kertaa jättää pois laskuista.

Sillä ajatuksella sen sijaan voidaan jo nyt leikitellä, että EU:n kahdella veturivaltiolla – Saksalla ja Ranskalla – on vuoden loppuun mennessä erityisen EU-myönteiset johtajat, jotka löytävät yhteisen sävelen kaikessa mahdollisessa talouspolitiikasta EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen asti.

Keskustavasemmistolainen Emmanuel Macron on Schulzin tavoin tunnettu eurofiili ja liittovaltioideologian kannattaja. Juuri hänellä on kyselyjen mukaan parhaimmat mahdollisuudet voittaa Marine Le Pen huhtikuussa pidettävissä Ranskan presidentinvaaleissa.

Saksan ja Ranskan uuden aseveliakselin muotoutumista helpottaisi sekin tosiasia, että Britannia ei ole enää räksyttämässä vastarannankiiskenä. EU-veneellä voisi olla yhtäkkiä ihan toimiva moottori, vaikka keula sitten osoittaisikin ties minne.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.