Eurooppaministeri tulevaisuudesta

Sinivalkoisten seurapiiritapahtumien suuresta numero ykkösestä, Linnanjuhlista on nyt vajaa kolme vuorokautta. Päällimmäisiksi puheenaiheiksi nousivat Teuvo Hakkaraisen yöseikkailut ja Ike Kanervan hypnoosi-kaatuilu. Niin ja tietenkin se, että ihmisillä oli uusia vaatteita päällä.

Haloo itsenäinen Helsinki -ihmettelyn vilttiketjuun jäi pieni uutinen Eurooppaministeri Alexander Stubbin innokkaasta twiittamisesta juhlahumun keskeltä.

Stubb oli nimittänyt itsensä epäviralliseksi kulissien takaiseksi reportteriksi ja sinkautti sosiaalisen median mikroblogi-palvelu Twitteriin illan aikana tunnuksella #linnanjuhlat 18 twiittiä. 13 näistä oli mukana kuva, jotka ministeritason linssiluteemme oli räpsäissyt useasti mainitsemallaan Lumia 920 -älypuhelimellaan.

Stubbin merkillistä some-journalismia ehätettiin kummastella iltapäivälehtien verkossa. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä paheksuu ulkoministerin touhuja. Kuvaaminen ei ole arvokkaassa juhlassa näet korrektia.

Mediatutkija Johanna Sumiala puolestaan pelkää Linnanjuhlien erityisluonteen vesittyvän, jos eliitti vain mikrobloggaa juhlimisen sijaan. Ounastelen samanlaista itkua kuullun, kun juhlien televisiointia aikoinaan pohdittiin.

Stubb sanoi Twitterissä olevansa vanha mies eikä siksi lähde jatkoille. Ehkä puhelin olisi lopulta unohtunut taskuun, jos hän olisi hivenen useammin kohotellut skumppalasia sitruunanvärisen Lumiansa sijaan.

Toisaalta, kun olen itse seurannut jo useamman vuoden tuttavapiirissäni tapahtuvaa bileistä facebookkaamista, suhtaudun tähänkin epäillen. He, joille elämä on yhtä some-päivitystä, tekevät sitä kuolinhetkelläänkin:

Jos tuonpuoleisessa ei ole langatonta verkkoa, on tämä viimeinen twiittini. Hyvästi, te kaikki tuntemattomat ihmiset! #kuolema #paskamäihä

Tapakouluttajien pettymykseksi joudun ennustamaan, että iltariennoista some-viestittelyn kaltainen laajennettu todellisuus tulee tulevaisuudessa vain lisääntymään. Juhlissa ollaan Facebookissa päivittämässä statusta ja katsomassa mitä muut tuumaavat juhlista – Facebookissa.

Ennen keskusteltiin kaverin kanssa, jotta saatiin selville onko hyvä boogie. Nyt ei tarvitse. Voi katsoa asian verkosta.

Tulevaisuudessa todellisuus ja virtuaalinen tulevat linkittymään yhä tiiviimmin. Someen ladatun kuvan kommenttiin kaveri liittää musalinkin, jonka kuvan lähettäjä laittaa bileissä soimaan. Bileiden päivittyvä soittolista näkyy verkossa, josta joku kolmas voi läväyttää sen omalle kotikoneelleen tai kännykkäänsä soimaan.

Netissä reagoidaan todellisuuteen ja todellisuuden tapahtumat ovat reaktioita verkossa tapahtuvaan.

Itse olen jäärä. Omistan kivikautisen kännykän, jolla ei voi lähettää edes kuvaviestejä. En halua istua sosiaalisessa mediassa, kun istun bileissä. Ja rehellisesti sanottuna suurin osa somen päivityksistä on muutoinkin epäkiinnostavaa itsetehostusta, oman tylsän elämän loputtomien yksityiskohtien kopioimista virtuaaliympäristöön.

Asetelma on kannaltani erikoinen. Olen aina ollut liekeissä teknologiasta ja sen uusista innovaatioista, mutta en halua olla alati linjoilla. Tiedostan samalla, että se on tulevaisuutta, jota on yhtä turha vastustaa kuin sähköistämistä.

Muistan kesältä iltamat, jossa pöytäseurueen viidestä istujasta neljä hipelöi stubbisuuna hohtavaa suorakulmiotaan. Se viides olin minä. Ehkä vielä joskus teen stubbit, mutta toistaiseksi haluan fiilistellä tunnelmaa tässä ja nyt, en muiden puolesta verkossa.