Eurovaalikeskustelu pahasti vinoutunut

Eurovaalien kotimainen keskustelu pyöri lähes täysin ehdokkaiden ja kotimaisten puolueiden ympärillä. Olennaista eurovaaleissa kuitenkin on EU-parlamenttiryhmien voimasuhteet.

Vahvin edustus Suomesta, neljä paikkaa, on liberaalilla ALDElla, jota Suomesta edustavat sekä keskusta että RKP. Liberaalit tukevat vahvasti eurooppalaista integraatiota ja ajavat uusliberaalia talouspolitiikkaa. ALDElla on vahva liberaali arvopohja, joten esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat sille tärkeitä. Parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä vastustaa taloudellista protektionismia ja ajaa leik­kauksia maataloustukiin.

Seuraavaksi eniten paikkoja Suomesta, kolme, sai konservatiivinen EPP, jota edustaa kokoomus (kuluneella kaudella myös kristillisdemokraatit). Keskusta-oikeistolainen EPP on parlamentin suurin ryhmä ja niin ikään integraatiomyönteinen. Suomalaisia äänestäjiä voi kuitenkin yllättää EPP:n kristillinen arvopohja ja nihkeys aborttia kohtaan. Konservatiivit ovat perinteisesti puolustaneet menokuria ja EU:n laajenemista.

Kolmanneksi eniten, kaksi paikkaa, Suomesta tulee sosiaalidemokraattiselle S&D-ryhmälle (SDP). Parlamentin toiseksi suurin ryhmä S&D on vaatinut unioninlaajuista minimipalkkalakia ja kritisoinut kriisiajan leikkauspolitiikkaa.

Perussuomalaiset kahdella edustajallaan taas pohtivat kahden eurokriittisen ryhmän välillä. Lisäksi Suomesta on yksi paikka Euroopan vihreillä ja yksi laitavasemmiston GUE/NGL-ryhmällä, johon kuuluvat myös kommunistit.

Europarlamentin jäsenet, mepit, eivät siis edusta parlamentissa Suomea vaan omaa europarlamenttiryhmäänsä. Suomea EU:ssa edustaa kulloinenkin hallitus ministerineuvoston kautta. Myöskään komission jäsenet eivät aja unionissa kotimaidensa vaan koko EU:n asiaa.

Tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, miten yhdessä rintamassa suomalaiset puolueet ovat tukemassa pääministeri Jyrki Kataista (EPP) huippuvirkaan EU:ssa. Euroopan parlamentti on näissä vaaleissa vaatinut, että komission puheenjohtaja valitaan vaalituloksen perusteella. Käytännössä todennäköisimpiä vaihtoehtoja ovat EPP:n Jean-Claude Juncker ja S&D:n Martin Schulz.

Monesti kuulee myös sanottavan, ettei parlamentilla ole merkitystä, koska suuret jäsenmaat ja komissio jyräävät EU:ssa. Kuitenkin Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan parlamentin valtaa on selvästi kasvatettu ja sillä alkaa olla vaikutusta myös komission kokoonpanoon. Parlamentti voi käytännössä estää asetuksen tai direktiivin läpimenon EU:ssa.

Europarlamenttiryhmien välillä keskustellaan suurista linjaeroista. Tulisiko harjoittaa leikkaavaa vai elvyttävää talouspolitiikkaa? Millainen on EU:n rooli tulevaisuudessa? Yhteinen pankkivalvonta, maahanmuutto EU:n ulkorajoilla, yhtenäinen minimipalkka? Vapaakauppasopimus USA:n kanssa? Entä EU:n laajuiset valtioi­den joukkovelkakirjat eli eurobondit?

En yhtään ihmettele, että moni pitää europarlamentin päätöksentekoa etäisenä. Kotimaiset puolueet eivät nimittäin tuo sitä juuri ollenkaan esille. Suurin osa ehdokkaista ei vaalimainoksissa edes ilmaissut omaa poliittista ryhmäänsä EU:ssa saati viitannut ryhmittymänsä tavoitteisiin. Keskusteluissa korostui lähinnä, kuka suomalainen poliitikko saa huippuviran EU:ssa, eikä se, millaista politiikkaa EU:ssa tulisi ajaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.