Fiksu ilves lämmittää ruokansa itse

Matti

Härkälä

Pihabongaus järjestetään tulevana viikonloppuna jo kuudennen kerran. Viime vuonna se oli Suomen suurin lintutapahtuma, johon osallistui 15 000 ihmistä. Keski-Suomessa lintuja tarkkailtiin 452 pihamaalla ja lintuja luetteloitiin 22 000. Runsaslukuisimmat olivat keltasirkku (5 200), talitiainen (3 500), sinitiainen (2 700), viherpeippo ( 2 200) ja tilhi (1 800). Punatulkkuja nähtiin tuhat, varpusia 486 ja pikkuvarpusia 197.

Ensi viikonlopun tulokset ihan varmasti muuttuvat vuoden takaisesta. Tilhi ei millään pääse viiden yleisimmän joukkoon ja varpusen ja pikkuvarpusen keskinäinen suhde epäilemättä muuttuu. Pikkuvarpuset runsastuvat vuosi vuodelta.

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Pitää vain tarkkailla pihamaan lintuja yhden tunnin ajan lauantaina tai sunnuntaina. Ajankohdan saa päättää itse. Muistiin merkitään nähdyt lajit sekä kustakin lajista suurin kerralla nähty lukumäärä.

Tulokset ilmoitetaan helpoimmin netissä osoitteella www.pihabongaus.fi. Postikortillakin homma onnistuu. Silloin osoite on BirdLife Suomi, Annankatu29 A 16, 00100 Helsinki. Osallistujien kesken arvotaan palkintoja.

KESKI-SUOMEN lintutieteellisen yhdistyksen kirjoihin on tänä kalenteritalvena, siis joulukuun alusta lähtien, saatu 81 lintulajia. Pitkään listoilta puuttunut telkkä on nyt löydetty kolmeltakin paikalta. Esimerkiksi Laukaan Kuusaankoskelta. Myös isokäpylintu on löydetty sitten viime kertoman. Valitettavasti liikenteessä kuolleena.

ILVESJUTUISTA ei näytä tulevan loppua. Nyt kuulin havainnon tavallista fiksummasta yksilöstä.

Kovalla pakkasella ilves joutuu etsimään joka päivä uuden saaliin, sillä sen hampaat eivät pysty jäätyneeseen lihaan. Vaan tämä fiksupa oli keksinyt kikan. Se sai saaliikseen valkohäntäpeuran ja tarpeeksi syötyään asettui makuulle saaliinsa päälle. Näin liha oli tarpeeksi sulaa seuraavana päivänä ja vielä monena sitä seuraavana. Peura tuli kuulemma lopulta syödyksi viimeistä lihanmurenaa myöten vaikka pakkasta oli.

Eväänlämmittely tapahtui melko lähellä tietä eikä paikka ollut asutusta talostakaan kuin sadan metrin päässä. Näin ilveksen touhuja päästiin seuraamaan monena päivänä. Valokuviakin kuulemma otettiin.

MUUTEN olen sitä mieltä, että eläinten nimistä sopisi vihdoinkin päättää.

Valkohäntäpeura on biologien mielestä kauris eikä peura ollenkaan. He kutsuvat siis otusta valkohäntäkauriiksi, mutta lakiteksti tuntee vain valkohäntäpeuran. Uskon vahvasti, että biologit tuntevat nisäkkäiden perimän poliitikkoja paremmin, joten voisitteko ystävällisesti muuttaa metsästysasetusta.

Saman tien voisitte muuttaa kuusipeuran täpläkauriiksi, kuten biologit ehdottavat.

Ja saksanhirven isokauriiksi.

Entäs sitten metsäpeura? Ainakaan vuoden 1934 metsästyslainsäädännössä ei semmoista edes tunnettu. Peura siinä kyllä oli. Se kaiketi on metsäpeuran alkuperäinen nimi. Metsäpeura on sikälikin hankala, että moni sekoittaa sen metsäkauriiseen, joka on peuraa paljon pienempi otus. Metsä-alkuosa sekoittaa. Jos metsäpeura halutaan nimellä erottaa tunturipeurasta, niin eikös olisi järkevää kutsua tunturipeuraa aina poroksi. Ne Norjan villit tunturipeurat olisivat silloin villiporoja.

Ja entäs sitten tämä heinäsorsa, josta metsästysasetus kuulemma vieläkin puhuu? Sellaista lintua eivät lintukirjat tunne, eikä edes Metsästäjän kalenteri, jossa metsästysajat luetellaan. Kalenterissa puhutaan sinisorsasta ihan kuten lintukirjoissakin.

Asetusten muuttaminen ei ole mahdottoman iso tehtävä. Edes eduskuntaa ei tarvitse vaivata.

matti.harkala@

keskisuomalainen.fi

Luonto-palsta ilmestyy

parillisen viikon keskiviikkona.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.