Flirttailu tuntuu hyvältä, seksuaalinen häirintä ei koskaan

Seksuaalista häirintää vai flirttiä?

Näiden kahden asian välinen ero on ajoittain hiuksen hieno ja vastaanottaja määrittelee aina kumpaa se on. Joten tarkkana on oltava, jotta ei saa vaikkapa syytettä.

Flirttailu on pitkälti keimailua ja hyväntahtoista vuorovaikutusta. Se voi olla tavoitteellista tai puhdasta ajankulua. Ennen kaikkea se tuntuu kohteesta miellyttävältä.

Seksuaalinen häirintä taas on sananmukaisesti häirintää. Se on aina tuomittavaa, koska se loukkaa ihmisen koskemattomuutta ja ihmisarvoa.

Seksuaalinen häirintä voi olla sanallista tai fyysistä. Se on tuijottamista, kommentteja, härskiä eleitä ja koskettelua. Siihen liittyy monta kertaa häpeä. Siksi vain harvat tapaukset tulevat julkisuuteen. Maailma on pullollaan limanuljaskoita, jotka ”kullittelevat” ja ”muruttelevat” ilman vastaanottajan lupaa.

Mistä tietää, että flirttailuun on lupa? Hymy, katse ja kehonkieli kyllä kertovat, ollaanko sallitulla asialla vai ei. Mutta flirtti ei ole lupaus mistään enemmästä.

Ja kun flirttailet, tee se tyylikkäästi ja hyvän maun rajoissa.

Olen aina ihmetellyt niitä etelänmatkan tarinoita, kun naiset valittavat, että ei saa olla sekuntiakaan rauhassa. Uskoisin, että en ole rumemmasta päästä naisia, mutta tuo on minulle täysin vierasta. Perääni ei sihistä, eikä vislailla, puhumattakaan sopimattomasta koskettelusta. Olen kuitenkin asunut ympäri maailmaa ja työskennellyt 1 600 miehen kanssa aavikolla.

Matkaoppaana ollessani näin kyllä niin ihme flirttiyrityksiä, että on ihme, ettei tapahtunut pahempia.

Eli syitä on niin ”sysissä kuin sepissäkin”. Jotkut maahanmuuttajista ovat aivan ihmeissään, kun kauniit, nuoret naiset katsovat pitkään ja hymyilevät ja heitä ei saa kuitenkaan lähestyä. Voi vain kuvitella kuinka hämmentävää se on.

Jouluostoksien väsyttämänä päätin hieman rentoutua ja palkita itseäni lasillisella samppanjaa. Niinpä suunnistin lähimmän hotellin aulabaariin, koska siellä yleensä saa rentoutua rauhassa.

Levittäydyin mukavasti ja nautin juomastani, kun kuulin kovaäänistä keskustelua tutulla murteella. Aulaan vyöryi valtava, noin 150-kiloinen, lähes sukupuuttoon kuollut kaupparatsu. Kuulin hänen mainitsevan, kuinka 50 vuoden aikana on Suomen kaupungit, hotellit ja naiset tulleet tutuiksi. Samalla sain kaiken kattavan historian kaupan tekemisen tuskasta ja autuudesta, halusinpa sitä tai en.

Kun herran liikekumppani poistui, tuli siunattu hiljaisuus. Mutta vain hetkeksi. Rakastan kuulla tarinoita, joten ilmeisesti näytin hyväntuuliselta ja vastaanottavaiselta, jopa niin, että herra rohkaistui keskusteluun kanssani.

Ensin juttelimme sivistyneesti maailman tapahtumista, kunnes herra yllätti minut kertaheitolla: ”Kuules kultaseni, vaikka minä olen näin lihava ja vanha, niin kykenisin tyydyttämään sinut niin, että muistelisit sitä koko loppuelämäsi, niin että eiköhän oteta päivähuone?”. Syrjäsilmällä näin, että respan nuoret virkailijanaiset olivat jo painamassa nappia. Näytin heille, että kaikki on ok ja nauraen vastasin herralle: ”Olen varma, että pystyisitte tyydyttämään minut täydellisesti, mutta me emme ota päivähuonetta, eikä mitään muutakaan”.

En loukkaantunut pätkääkään, koska ehdotus tehtiin pilke silmäkulmassa ja tarkkaa tilannearviointia hyväksi käyttäen. Mies ei oletettavasti tehnyt ehdotusta ensimmäistä kertaa, joten se tehtiin kaikkien sääntöjen ja taitojen mukaisesti.

Jouduin poistumaan ja huikkasin herralle lähtiessäni: ”Pitäkää tuo tyyli, olette hurmaava”.

Se oli flirttiä eikä seksuaalista häirintää. Ja sen määrittelin minä itse.

Kirjoittaja on seksuaalikasvattaja ja -neuvoja ja Keskisuomalaisen kolumnisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.