Fuusio vai fissio?

Kansainvälisen jännityksen kiristäminen Korean niemimaalla noudattelee vanhaa kaavaa.

Pohjois-Korea teki johtajansa Kim Jong Unin syntymäpäivän alla ydinkokeen. Maan viestimet nimesivät räjäytyksen ”Oikeuden vetypommiksi”. Koe tehtiin ”täydellisen onnistuneesti” ja se ”nosti maan kehittyneiden ydinvaltioiden joukkoon”.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolta Pohjois-Korealle on luvassa pakotteita kuten myös maan edellisten ydinkokeiden jälkeen vuosina 2006, 2009 ja 2013. Kaikki turvallisuusneuvoston pysyvät suurvaltajäsenet, myös Venäjä ja Kiina ovat tuominneet uudenkin kokeen. Pohjois-Korea on pitänyt kiinni ydinaseohjelmastaan pakotteista ja paheksunnasta piittaamatta.

Vihjeitä tulevasta kokeesta oli saatu hyvissä ajoin. Lokakuussa Pohjois-Korean raportoitiin kaivavan uutta tunnelia Punggye-rin ydinkoealueellaan. Venäläinen uutistoimisto Tass kertoi joulukuussa Kim Jong Unin sanoneen, että hänen maallaan on hallussaan vetypommi.

Ydinkoe on nähty takaiskuna Kiinalle, joka on yrittänyt pitää jo vuosia sitten aloitettuja Pohjois-Korean ydinohjelmaa koskevia kuuden vallan neuvotteluja hengissä. Pohjois- ja Etelä-Korean, Yhdysvaltain, Kiinan, Japanin ja Venäjän neuvottelujen eteneminen näyttää taas mahdottomalta.

Muiden valtojen mielestä Kiina ei ole painostanut riittävästi omapäistä liittolaistaan. Kiina noudattaa kuitenkin ulkopolitiikassaan muiden maiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatetta – tosin välttääkseen myös itseensä kohdistuvaa arvostelua.

Kiina tulkitsee hiljaisen painostuksensa jo aiheuttaneen sen, että maiden johtajat eivät ole tavanneet vuosiin. Kiinan kannalta katsottuna on myös hyvä muistaa, että sille rajanaapuri Pohjois-Korea on puskurivaltio, jonka etelärajan takana on pysyvästi kymmeniä tuhansia amerikkalaissotilaita.

Totalitaarisessa Pohjois-Koreassa ydinkoe korostaa Kimin hallinnon auktoriteettiasemaa ja kertoo kansalaisille maan teknologisesta edistyksestä. Etelä-Koreassa pohjoisen uhkaa hyödynnetään niin ikään sisäpoliittisesti.

Ydinkokeen poliittinen kokonaiskuva on siis aikaisemmin koettujen kaltainen. Kokeen tekniseltä puolelta avautuu uusia näkökulmia.

Räjäytyksen laadusta on ollut epäselvyyttä ja erimielisyyttä. Asiantuntijat eri puolilla maailmaa ovat pitäneet räjäytystä liian pienenä vetypommiksi. Asian lopullinen selvittäminen voi viedä viikkoja.

Jos kyseessä todella oli fuusioon perustuva vetypommi eikä fissioon perustuva ”perinteinen” atomipommi, Pohjois-Korea on saavuttanut joukkotuhoaseidensa kehittelyssä uuden tason. Aiemmin maa testasi fissiopommeja. Fuusiopommi on tehokkaampi ja tarvitsee reaktion käynnistämiseen myös fission.

Pohjois-Korea yltää jo ohjuksillaan Etelä-Koreaan ja Japaniin yltäviin ohjuksiin. Ilmeisesti pommien raaka-aineessa on jo siirrytty plutoniumista uraaniin.

Jos Pohjois-Korea onnistuu vielä pienentämään ydinaseensa ohjusten kärkiin mahtuviksi, se voisi uhata Yhdysvaltoja mannertenvälisillä ohjuksilla. Halua tuntuu ainakin olevan, sillä tuoreimmankin kokeen perusteluna olivat ”Yhdysvaltain aggressiiviset asenteet”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.