Hällä väliä ja pipo tiukalla

Jyrki Kataisen (kok.) ja Jutta Urpilaisen (sd.) hallitus on päättämättömyyden huippu. Sen vähän mitä hallitus päättää, se päättää toteutumaan vasta seuraavan hallituksen kaudella. Näin oikein kukaan ei ole vastuussa päätöksistä; ei nykyinen eikä seuraava hallitus.

Vastuunotto on kadoksissa, vaikka yhteiskunta on jälleen lähestymässä suurta muutosta.

1960- ja 70-luvuilla maatalous menetti asemansa yhtenä tärkeimmistä elinkeinoistamme. Nuoret ikäluokat joutuivat muuttamaan kotiseuduiltaan kaupunkeihin ja Ruotsiin työn perässä. Pellot ja metsät eivät enää työllistäneet entiseen tapaan, kun koneellistuminen ja tilakokojen kasvu muutti maataloutta.

Onneksi teollisuus kasvoi. Tekstiilitehtaat työllistivät naisia. Metalli- ja koneteollisuus miehiä. Sekään ei silti riittänyt vaan lähes 200 000 suomalaista haki 1960-luvulla toimeentuloa Ruotsista esimerkiksi Saabin ja Volvon tehtailta.

Yllättävän nopeasti eli 1970-luvuilla alkoi teollisuuden alasajo. Ensin se kohtasi tekstiiliteollisuutta. Entiset jätit kuten Finlayson ja kumppanit alkoivat horjua. 1990-luvulle ja viimeistään 2000-luvulle tultaessa tekstiiliteollisuutemme oli entistä.

Nyt voimme vain muistella, kuinka Beaversin farkkuja tehtiin Multialla sekä Petäjävedellä ja Kalevan pukuja Jyväskylässä Urhevan takana Kauppakadun varressa.

Seuraavassa vaiheessa alasajo kohtasi koneiden valmistusta. Televisioiden, radioiden, pesukoneiden ja monien muiden laitteiden valmistus lähti merten taakse.

Sitten alkoi metsäteollisuuden hiipuminen ja konepajateollisuuden ongelmat.

2000-luvulla romahti it-teollisuuden Nokia-klusteri.

Nyt näyttää siltä, että seuraava murros riepottaa kauppaa. Kautta historian tavaroiden kauppa on ollut paikallista toimintaa. Ostaja ja myyjä ovat kohdanneet.

Kaupat ovat olleet yhteiskuntamme keskipisteessä niin kaupungeissa kuin kylissäkin. Kaupan toimiala työllistää nykyisin 300 000 ihmistä. Jos verkkokauppa kaataa kaupan seiniä, niin näemme tällä ja ensi vuosikymmenellä kylmää kyytiä kaupan alalla. Edessä voi olla lähes yhtä suuri rakennemuutos kuin aikanaan oli maataloudessa. Se muuttaisi rajusti yhteiskuntaa.

Tavarakaupasta tulee globaalia, silloin kun kuluttajat ostavat tuotteet verkkokaupoista.

Some-tiukkapipot iskivät taas. Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.) sai viime viikolla kokea, miten sanojen kanssa voi joutua solmuun. Homoseksuaalisuus ja jääkiekko ajoivat Wal-linheimon nurkkaan. Alle päivässä hän joutui pakittamaan sanomisiaan.

Suvaitsevat ihmiset ovat usein jänniä. Nytkin äänekkäimpiä olivat edistykselliset kolmekymppiset naiset, jotka kauhistelivat Wallinheimon pohdintaa joukkueurheilun dynamiikasta.

Samat edistykselliset olivat yllättävän vaiti kehitysministeri Pekka Haaviston (vihr.) puolison Antonio Floresin samaisen päivän lausunnosta, jossa hän perusteli sitä, miksi löi ruotsilaivan yökerhossa avokämmenellä tuntematonta naista kasvoihin. Perusteluna oli kuohuva ”latinoveri”.

Suvaitsevaisten suojeluksessa on hyvä olla mutta silmätikkuna surkeaa.