Hämmästyttävä managerilegenda

On se vain melko uskomaton äijä. Sir Alexander Chapman Ferguson nimittäin. Lauantaina Manchester United varmistanee jalkapallon Englannin liigamestaruuden. Se on jo kahdestoista Fergusonin ja seuran kohta neljännesvuosisadan ajan kestäneessä liitossa.

Fergusonin suuruutta voisi helposti maalailla titteleiden kautta. Liigamestaruuksien lisäksi hän on johtanut ManU:n muiden muassa kahteen Mestareiden liigan voittoon, viiteen Englannin cupin voittoon ja neljään liigacupin voittoon.

Ferguson on myös viimeinen manageri, joka on vienyt Skotlannin mestaruuspystin Glasgow'n ulkopuolelle. Tämä tapahtui Aberdeenissä 1984-85.

Mutta eipä kuvata Fergusonin suuruutta titteleillä, koska se ei tekisi oikeutta managerilegendalle.

FERGUSON SAAPUI Old Traffordin marraskuun 6. päivänä vuonna 1986.

Maailma oli silloin kovin erilainen kuin nyt. Ei ollut kännyköitä, ei internetiä eikä tv-kanavia, joilta saattoi seurata englantilaista jalkapalloa monta ottelua viikonlopussa. Itse peli on muuttunut valtavasti ja tuskinpa Fergusonin purukumimerkkikään oli tuolloin sama kuin nykyään.

Ja ennen kaikkea. Tuolloin Manchester United oli hyvin erilainen.

Se ei ollut menestyjä. Se oli suuren potentiaalin kanssa varjojen mailla kulkenut sympaattinen häviäjä.

Joka syksy se lähti metsästämään ensimmäistä liigamestaruutta sitten vuoden 1967. Joka kevät se ulvoi menestymättömyyden tuskaa.

Ferguson ei siis suinkaan vain ole kerännyt titteleitä suuressa Manchester Unitedissa. Hän on luonut ManU:n suuruuden.

USKOMATTOMAKSI Fergusonin tekee ajassa pysyminen. Vielä keväällä 1993, jolloin Manchester United voitti Fergusonin ajan ensimmäisen mestaruutensa, Englannissa pelattiin perinteistä brittifutista.

Silloin vielä oli mahdollista, että liigamestarin tärkeimpiin palasiin kuului Steve Brucen kaltainen liigajyrä. ManU:n joukkue koostui pääasiassa saarivaltion pelaajista, olkoonkin, että Eric Cantona ja Peter Schmeichel olivat joukkueen tähdet.

Keväällä 2011 ManU:n joukkue on kansainvälinen kuten koko Valioliiga. Pelaajien taso on noussut ja peli on muuttunut monin tavoin. Periaatteessa vanhan liiton miehen olisi pitänyt pudota kelkasta. Fergusonilla on kuitenkin edelleen kultainen kosketus. Hän on, kuten oli keväällä 1993, Valioliigan paras valmentaja.

Itse asiassa tämän vuoden ManU:n menestys osoittaa Fergusonin taidot paremmin kuin moni aiempi kausi.

Paperilla ManU ei ole niin vahva kuin Chelsea tai Arsenal. Kentällä joukkue on esiintynyt pääasiassa keskinkertaisesti koko kauden ajan. Mutta ManU napsii voittoja. Kiitos managerinsa, joka on saanut joukkueen uskomaan itseensä hämmentävän hyvin.

VIIMEISTÄÄN Fergusonin suuruus paljastuu siinä vaiheessa, kun vuoden viimeisenä päivänä 70 vuotta täyttä poppaukko malttaa joskus siirtyä nauttimaan eläkepäivistä.

ManU toipui aikanaan melko helposti David Beckhamin lähdöstä ja kohtalaisen hyvin myös Cristiano Ronaldon poistumisesta.

Uskon, että Fergusonin poistuessa toipumiseen voi mennä pitempi tovi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.