Hätistelyä opintoihin ulkomaille

Ulkomaille opiskelijavaihtoon lähteminen ei varauksetta innosta opiskelijoita. Opetusministeriössä on kaavailtu korkeakouluopintoihin sisällytettäväksi erityinen kansainvälistymisosio, joka toimisi keinona opiskelijoiden kansainvälistymiseen houkuttelemiseksi.

Suomalaisiin opintoihin sisällytetty kansainvälistymisjakso saisi opiskelijat pienellä pakolla lähtemään maan rajojen ulkopuolelle, koska tutkintoa ei muuten heruisi, jos maailmalla ei ensin olisi käyty. Kansainvälistymisosion voisi tarvittaessa suorittaa myös kotimaassa.

Ajatus ei ole hullumpi. Silti osa opiskelijajärjestöistä on suhtautunut siihen nuivasti.

Maailma on muuttunut viime vuosikymmeninä, sen tiedän, mutta sitä en ymmärrä, miksi kansainvälistymishankkeet eivät saa opiskelijoilta innostunutta vastaanottoa.

Mistä ihmeestä johtuu, että opiskelijavaihtoon lähteviä joutuu nyt maanittelemaan opetusministeriön esittämällä tavalla?

NYT SEURAA varoitus, sillä keski-ikäinen alkaa muistella. Nimittäin 1980-luvulla ulkomaille lähtijöitä olisi ollut vaikka kuinka, mutta vaihtojärjestelmää ei vielä silloin ollut.

Ulkomailla opiskelu kiinnosti aikanaan itseänikin niin paljon, että hankin omatoimisesti opiskelupaikan yhdeksi lukukaudeksi ulkomailta ja vieläpä maksoin koko lystin hankkimillani rahoilla kokonaan itse. Siihen aikaan opiskeltiin vain ja ainoastaan lainavetoisesti, joten lainaa oli - ja paljon.

Vasta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa opiskelupaikkojen vaihtojärjestelmät alkoivat pyöriä ja halukkaita lähtijöitä löytyi yllin kyllin. Kilpailu vaihtoon lähtemisestä oli hyvinkin tiukkaa.

Siksi nyt syntynyt haluttomuus opiskella vähän aikaa ulkomailla tuntuu oudolta. Nykyiset nuorethan ovat kansainvälisyyteen kasvaneita, joten ulkomaille lähteminen ei pitäisi olla heille mikään ongelma.

JOKU YLIOPISTONOPETTAJA arveli haluttomuuden syynä olevan opiskelijoiden ahkeran työssäkäynnin. Opiskelijat eivät ole kiinnostuneita jättämään palkkatyötään ja lähtemään osaksi vuotta ulkomaille. Näin siksi, että työssäkäynnin keskeyttämisen pelätään vaikeuttavan jatkossa työnsaantia koto-Suomessa ja hidastavan opintoja entisestään.

Voi olla näinkin, mutta luulisi ulkomailla hankitun opiskelukokemuksen edelleenkin olevan hyvä lisä ansioluettelossa. Ja karttuuhan siinä kielitaitokin.

Vai onko niin, että nykyopiskelijoilla on jo niin hyvä kielitaito, että heidän ei tarvitse sen takia lähteä ulkomaille opiskelemaan.

MEILLÄ MUINOIN 1980-luvulla opiskelleilla kielitaidon kartuttaminen sekä elämänkokemuksen hankkiminen olivat tärkeimmät syyt ulkomaille lähtöön.

Olen varma, että edelleenkin ulkomailla opiskelusta saa hyviä eväitä varsinaista työelämää ajatellen. Siksi opetusministeriön kansainvälistymiseen työntävä "raippalinja" ei tässä tapauksessa tunnu kovin kirpaisevalta.

Ja se on varmaa, että ulkomailla opiskellessa löytää hyviä, pitkäaikaisia ystäviä. Näin kävi ainakin minulle.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.