Hölösuutoimittaja-embargonrikkoja vastaa Helsingin Sanomille

H elsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Saska Saarikoski povasi vauhdikasta kirjasyksyä (HS 21.9.). Sanomalehdet tuntuvat lipsuvan embargoista eli kirja-arvioiden sovituista julkaisupäivistä, joita kustantajat asettavat. Myös kustantajat ovat käyneet hätähousuiksi. Niille embargo ei tarkoita enää kirjan julkaisupäivää, vaan arvostelupäivää, johon pitkä media- ja mainoskampanja on hyvä huipentaa.

Esimerkki yksi: Professori Timo Soikkasen ulkoministeriön historiikin (Otava) embargo oli 27.8. Edellisellä viikolla ulkoministeriön tiedotusosastolta oli soitettu Helsingin Sanomiin ja tarjottu Soikkasen haastattelua. Jutun saisi ulkoministeriön tiedotuspäällikön luvalla julkaista heti. HS julkaisi haastattelun 25.8. Outoa on, että Saarikoski antaa ymmärtää kustantajien olevan hätähousuja, vaikka lehti julkaisi jutun nimenomaan UM:n tiedotuspäällikön luvalla ja aloitteesta.

Esimerkki kaksi: WSOY ilmoitti Jari Tervon uuden romaanin Troikan embargoksi lauantain 30.8. Perjantaiaamuna 29.8. totesin Helsingin Sanomien vetäneen välistä. C-osan avaussivulla komeili Tervon haastattelu ja Troikan arvio. Syyksi Saarikoski ilmoitti, että kirja oli ollut myynnissä - julkisuudessa - jo viikon ajan. Selitys on asiallinen: kustantaja oli hätähousu. Keskisuomalainen julkaisi arvion 30.8., johon se oli alunperin tähdätty.

Kolmas ja Keskisuomalaisen kannalta kiintoisin tapaus: Otava ilmoitti historioitsija Oula Silvennoisen väitöskirjan Salaiset aseveljet embargoksi 28.9. Kustantaja järjesti kirjasta tiedotustilaisuuden torstaina 18.9., jossa toimittajille kerrottiin Saarikosken mukaan uutinen. Hän kirjoittaa vähän vekkulisti: "Uskottiinkohan Otavassa tosissaan tällaiseen salajulkistamiseen vai käytettiinkö vain nopeinta tunnettua tiedonvälityksen muotoa: kerrottiin uutinen salilliselle toimittajia ja kiellettiin hiiskumasta kenellekään... Seuraavana päivänä uutinen kerrottiin ainakin Ilta-Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja STT:llä."

Saarikoski on oikeassa siinä, että historiauutinen tosiaan julkaistiin Keskisuomalaisessa seuraavana päivänä 19.9. Sen kirjoitin minä. En tiedä, mikä uutinen kustantajan tiedotustilaisuudessa kerrottiin, koska en ollut paikalla. Mutta maineeni alan piireissä epäilemättä kasvaa kolumnin ansiosta: Vekkuli hölösuu Jyväskylästä kuuli tiedotustilaisuudessa uutisen ja jo seuraavana päivänä Keskisuomalaisen lukijat saivat eteensä lähes 10 000 merkin suurjuttupaketin kuvituksineen ja Savon Sanomat vähän kynityn version. Luulisi näin joutuisalla työmiehellä olevan käyttöä myös Helsingin toimituksissa!

Vaan eipä ole pääkaupungista töihin soiteltu. Ja totuus embargonrikkomisen takana on Saarikosken versiota arkisempi. Uutishiljaisuus olisi osattu rikkoa ilman tiedotustilaisuuttakin. Tapasin historioitsija Oula Silvennoisen jo 2.9. Jyväskylässä Otavan kirjailijakiertueella. Kansallisen tason uutinen kuului, että Valtiollinen poliisi luovutti 520 punavankia tähän saakka tuntemattomalle Saksan turvallisuuspoliisin erikoisyksikölle Einsatzkommando Finnlandille. Vankien kohtalona oli todennäköisesti kuolema. Nyhersin väitöskirjaan ja Silvennoisen haastatteluun pohjautuvan juttukokonaisuuden valmiiksi hyvissä ajoin ennen embargon päivää eli kaavailtua julkaisupäivää 28.9. Mutta viime torstaina 18.9 puhelin soi kello 18.28, kesken vapaapäivän. Keskisuomalaisen B-osan tuottaja kertoi, että STT on laittanut jakoon Silvennoisen väitökseen pohjautuvan uutisjutun. Saakeli!

Päätimme, että juttuni julkaistaan heti. Lehti ei jää makaamaan uutisen päälle, joka STT:n kautta tulee tiedoksi puolelle valtakunnalle. Muita vaihtoehtoja ei edes pohdittu, vaikka olin pahoillani Oula Silvennoisen puolesta. Hän kun erityisesti toivoi, että juttu julkaistaisiin vasta hänen väitöspäivänsä jälkeen. En ala tässä väittämään mitään embargon ensimmäisestä rikkojasta, koska en tosiasiassa tiedä syyllistä.

Jotta näin edustamani lehti pääsi Helsingin Sanomien palstoilla embargonrikkojain koplan jäseneksi. Samaan hengenvetoon Saarikoski selvitti vielä kerran oman lehtensä rikkomusten kunniakkaat perusteet. Kyllä napakka mielipide tosiseikat peittoaa, mutta kannattaisiko ensi kerralla kysyä asiasta osallisilta, ettei tulisi puhuttua suuta tietävämmällä?

Vauhdikasta kirjasyksyä vaan, mutta kilpajuoksua ei kai kukaan alalle toivo. Embargon kunniakkain peruste on turvata työrauha kirjoista kirjoittaville toimittajille ja kriitikoille. Lukijain hyödyksi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.