Haavekuva voi olla jo totta

Sairastelu, pelko toimeentulon riittävyydestä, alituinen kiire ja riittämättömyyden tunne... Niskan lihakset kiristyvät, suupielet tuntuvat lerpattavan pysyvästi alaspäin. Takaraivossa jyskyttää jatkuva huoli.

Toive siitä, että elämä olisi edes hetken kokonaan seesteistä. Unelman toteutuminen tuntuu olevan mahdotonta.

On kausia, jolloin vastoinkäymiset tuntuvat usein seuraavan toisiaan. Ihmisen jaksaa ja kestää yllättävän paljon. On selviydyttävä, jaksettava ja suoritettava.

Samalla onnen tunne voi olla läsnä, lepattaa vain varovaisena liekkinä myrskytuulessa. Mutta se voi roihahtaa myös pienestä.

Istuin kesäkuussa 11-vuotiaan kummityttöni kanssa rantasaunassa. Omat lapseni kinastelivat ja keskityin turvaamaan, ettei kukaan putoaisi lauteilta. Kuuntelin ja keskustelin kummitytön kanssa puolella korvalla, hilliten samalla kahta pientä, jotka kiljuivat ja viskoivat toistensa päälle vettä.

Tyttö kertoi haaveistaan. Kunnes tuli se kysymys: mitkä ovat sinun suurimmat unelmasi?

Hätkähdin. Elämänvaihessa, jossa arki on onnellista selviytymistä ja toisten hyvän olon varmistamista, eivät omat unelmat ole ensimmäisenä mielessä.

Pysähdyin miettimään, aivot ylikierroksilla, kuten tavallista.

Voimakas kysymys, johon olisin osannut kymmenen vuotta sitten vastata ripeästi. Nyt en osannut.

Mietin ja huomasin, että kaikki suurimmat unelmani ovat jo totta. Miten niin voi olla, kun elämässä tuntuu aina olevan pienempi tai suurempi musertava huoli?

Niskan kireys hellitti. Kovan työn tuloksena, mutta totta tosiaan: totta ne ovat! On perhe, mielekästä työtä ja koti. Kaiken muun kestää, kun perusasiat ovat kunnossa.

Unelmien merkitys unohtunee arjessa myös muilta kuin minulta. Haaveita saatetaan myös vähätellä turhana haihatteluna. Niin ei ole.

Hetki unelmaa -valokuvaprojektissa eri ikäiset kehitysvammaiset ja heidän unelmansa tallennettiin valokuvaan. Kuvat ovat parhaillaan esillä Jyväskylän kaupunginkirjastolla.

Ennakko-oletus siitä, että kaikki haluaisivat olla prinsessoja tai rokkitähtiä, osoittautui vääräksi.

Liikuttavimmat unelmat ovat tavallisia: kahvihetki omassa kodissa ystävien seurassa, lähihoitajan ammatti tai lastenvaunujen työntäminen.

Unelmat saattavat hyvinkin olla toteutettavissa. Ne on otettava vakavasti.

Ensin on tiedostettava, mitä todella haluaa. Tekeekö vain kaukomatka minut onnelliseksi vai tarvitsenko vain mitä tahansa lomaa? Haluaako juuri meidän perhe omakotitalon vai olisimmeko tyytyväisempiä kerrostalossa? Etsinkö elämänkumppania vain koska niin kuuluu tehdä?

Toisinaan vastaukset voivat olla yllättäviä.

Hetki unelmaa -projektin haavekuvaus on toteuttamisen arvoinen ajatus myös pienemmässä mittakaavassa, omassa elämässä.

Joku saattaa laillani huomata, että haavekuva ja todellisuus saattavatkin olla jo kovin lähellä toisiaan.