Hallinto lähelle ihmisiä

Moni luulee edelleenkin Keski-Suomen ”pääkaupungin” olevan Turussa. Tämä luulo kertoo hyvin suomalaisen aluehallinnon sekavuudesta.

Keski-Suomi toki kuului hetken Länsi-Suomen lääniin, jonka pääpaikka oli Turussa. Mutta tuon surullisen kuuluisan läänijaon lakkauttamisesta on jo kuusi vuotta.

Silti edelleen törmää ihmisiin, jotka eivät ole huomanneet läänien lakkauttamista. Merkillepantavaa on, että kyseiset virheellisen tiedon varassa olevat ihmiset ovat usein yhteiskunnallisesti valveutuneita, asioita tiiviisti seuraavia, aktiivisia kansalaisia.

Se, että edes yhteiskunnallisesti valveutuneet kansalaiset eivät ole havainneet läänien häviämistä, kertoo omaa kieltään suomalaisen aluehallinnon hahmottomuudesta.

On ymmärrettävää, että tieto läänien lakkauttamisesta on voinut mennä monelta ohi. Niin omituinen ja epäonnistunut kyseinen lääniuudistus aikanaan oli.

Suomi jaettiin tuolloin viiteen lääniin ja samalla valtionhallinto käytännössä katosi paikallistasolta. Turkua oli Jyväskylästä käsin – Pihtiputaasta puhumattakaan – aivan mahdoton mieltää paikallistason hallintokeskukseksi.

Epäonnistuneesta läänijaosta luovuttiin vähin ääniin – niin vähin, että osa siis ei ole siitä vieläkään kuullut.

Johdonmukaista olikin, että läänien lakkauttamisen jälkeen valtionhallintoa keskitettiin yhä enemmän pääkaupunkiin: kansalaiset olivat jo tottuneet keskittämiseen.

Läänien lakkauttamisen jälkeen perustettiin avit ja elyt, mutta nekin ovat jääneet kansalaisille hämäriksi. Lähinnä ne mieltyvät ihmisille hallinnollisina sanahirviöinä.

Suunnitteilla olevat itsehallintoalueet eli maakunnat tuovat valtionhallinnon takaisin ihmisten lähelle.

Sitä ei voi pitää huonona asiana. Valtionhallinnon palauttaminen paikallistasolle on tervetullutta, vaikka uudistukseen liittyy paljon avoimia kysymyksiä ja lukuisia ratkaistavia ongelmia.

Itsehallintoalueisiin siirtyminen tuskin hirveästi huonontaa nykyistä tilannetta. Esimerkiksi Keski-Suomen asioita hoidetaan nyt vähän joka ilmansuunnalla, mutta vain vähän omassa maakunnassa: hätäkeskus on Vaasassa, poliisijohto Tampereella ja erikoissairaanhoito Kuopiossa.

Maakuntien vastuulle ovat siirtymässä tietenkin sosiaali- ja terveyspalvelut – niiden uudistamisestahan koko muutos käynnistyi – mutta myös pelastustoimi, maakuntaliittojen tehtävät, suurin osa ely-keskusten tehtävistä sekä mahdollisesti myös ympäristöterveydenhuolto. Maakuntien tehtäväkenttää pohtii parhaillaan selvitysmies Lauri Tarasti, joka antaa asiasta esityksensä tammikuun 26. päivänä.

Monet kansalaisten tarvitsemista hallinnollisista palveluista ovat siirtyneet verkkoon. Siksi jotkut katsovat, että on täysin samantekevää, missä hallinnollinen organisaatio fyysisesti on.

Mutta asian voi nähdä myös niin, että palvelujen sähköistyminen entisestään korostaa alueellisen paikallishallinnon merkitystä. Myös sähköiset palvelut toimivat hyvin silloin, kun palvelujärjestelmä ei ole liian kaukana ihmisistä. Tällöin osapuolten on helpompi olla varmoja esimerkiksi siitä, että he puhuvat samasta asiasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.