Hallitus, oppositio ja velkakierre

Jokin aika sitten hallitus ilmoitti, että valtion velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen – eli velkasuhde – käännetään laskuun karsimalla menoja ja lisäämällä veroja yhteensä kolme miljardia euroa.

Maaginen summa sai jostain syystä yleisen hyväksynnän, vaikka velkaantumisen pysäyttäminen riippuu ratkaisevasti melkein kaikesta kansallisessa ja kansainvälisessä taloudessa.

Suomen valtion velkasuhdetta ei ole muuten koskaan käännetty laskuun ensisijaisesti menoja karsimalla, vaan talouskasvulla.

Kävi niin, ettei hallitus kyennyt päättämään tuosta kolmesta miljardista ja niinpä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) ilmoitti, ettei velkasuhdetta olekaan järkevää kääntää laskuun tällä vaalikaudella, vaan urakka on jaksotettava pidemmälle ajalle. Sekin hyväksyttiin aika yleisesti.

Hallitus on siis myöhästynyt talouspoliittisissa ratkaisuissaan niin kuin monta kertaa ennenkin. Velkaantumisen pysäyttämisohjelma jää Jyrki Kataisen (kok.) hallitukselta kesken.

Tässä vaiheessa hallitus on pyytänyt oppositiota neuvotteluihin. Keskustalaiset ja perussuomalaiset eivät siitä tietenkään kieltäydy, sillä ainahan keskustella voidaan.

Tarkoitus on neuvotella tuosta kolmesta miljardista eli opposition yritetään sitoa hallituksen talouspolitiikan takuumiehiksi.

Se ei tietenkään ole mahdollista.

Hallituksen tehtävä on valmistella ja julkistaa suunnitelma velkasuhteen kääntämisestä laskuun. Kerrottakoon ohjelma opposition edustajille vaikkapa hallituksen kutsumissa neuvotteluissa. Joka tapauksessa hallituksen on ilmoitettava paljonko tuosta kolmesta miljardista jää seuraavan hallituksen urakaksi. Tosin se selviää viimeistään ensi syksynä, kun hallitus antaa budjettiesityksen eduskunnalle.

Se on nyt joka tapauksessa selvää, ettei Kataisen–Urpilaisen hallitus kykene lähimainkaan toteuttamaan ohjelmaansa:

”Hallituksen tavoitteena on valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhteen kääntäminen selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitus tavoittelee määrätietoisin toimin ja mahdollisimman nopeassa aikataulussa valtiontalouden tasapainoa sekä ennusteita vahvempaa talouskasvua.”

Olisi pitänyt ryhtyä määrätietoisiin toimiin ajoissa ja ”mahdollisimman nopeassa aikataulussa”. Nyt hallitus on joutunut tunnustamaan, ettei aika enää riitä.

Seuraavalla hallituksella ei totisesti tule olemaan helppoa. Nyt keskustelaan vain kolmesta miljardista velkasuhteen kääntämiseksi laskuun, mutta paljon suurempi haaste on väestön ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje. Sen arvioidaan olevan noin 9 miljardia euroa.

Suomi ei selviä ilman talouskasvua ja sen olisi oltava ”ennusteita vahvempaa”, kuten Kataisen ykkösen ohjelmassa todetaan.

Talouspolitiikan päätavoite täytyisikin olla taloudellisen kasvun vauhdittaminen. On tosin myönnettävä, että keinot ovat vähissä. Ei näytä juuri Suomea auttavan, vaikka Euroopan keskuspankki elvyttää pitämällä koron lähellä nollaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.