Hallitusohjelma jättää monta asiaa auki

Suomen poliittisessa järjestelmässä on piirteitä, jotka heikentävät hallituksen edellytyksiä toteuttaa määrätietoista ja johdonmukaista politiikkaa. Meidän henkilövaalimme kiinnittää vaalitaistelussa huomion yksittäisen ehdokkaan imagoon ja omiin tärppeihin yhteisten, puoluetta kokoavien strategisten politiikka-linjausten sijasta.

Äänestäjän ”kuluttajansuojaa” heikentää myös se, että vaaleissa eivät valtakirjaa hae kilpailevat, politiikan päälinjoista keskuudessaan sopineet koalitiot. Hallituskoalitio ja sen ohjelma jäävät vaalien jälkeen sovittaviksi.

Kun konkreettiset sisältölinjaukset jäävät vaalitaistelussa sivuun, on uuden hallituksen rakennettava ohjelmansa puutteellisen pohjatyön varaan. Sen on myös haettava toimilleen kansalaisten hyväksyntä jälkikäteen.

Tällaisten vaikeuksien edessä on myös uusi hallituskoalitio. Hallitusohjelma ei etenkään julkisen talouden säästöjen osalta vastaa sitä, mitä hallituspuolueet ennen vaaleja esittivät. Mikään puolue ei pitänyt vaalikeskustelussa näkyvästi esillä sitä 10 miljardin euron kestävyysvajetta, jonka poistamisen hallitus on valtiovarainministeriön laskelmiin nojaten nyt nostanut ohjelmansa pitkän ajan kärjeksi.

Myös hallituspuolueiden tälle vaalikaudelle esittämien säästöjen mittaluokka, 4 miljardia euroa, on paljon suurempi kuin hallituspuolueet vaalikeskustelussa kokoomusta lukuun ottamatta esittivät (Valtiovarainministeriön arvioimasta 6 miljardista eurosta puhumattakaan). Säästöjen painottuminen sosiaaliturvaan ja koulutukseen ei vastaa vaalinaluspuheita myöskään rakenteeltaan.

Hallituksen sopiman 4 miljardin euron säästöpaketin turvin Suomi välttänee joutumisen EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn piiriin. Säästöjen toimeenpano on myös hyvä ensi askel julkisen taloutemme kestävyysongelman ratkaisemiseksi. Aikaa tämän väestöllisen huoltosuhteen heikkenemisen hyvinvointivaltiolle aiheuttaman uhan torjumiselle ei tosiaan ole enää hukattavissa.

Neljän miljardin euron säästöpaketin yksityiskohtaisempi valmistelu on tarkoitus tehdä syksyn budjettiriiheen mennessä. Sen eri osien vaikutuksia koskevia arvioita joudutaan samalla tarkistamaan. Silmällä on pidettävä esimerkiksi sitä, missä määrin sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaus lisää toimeentulotuen tarvetta. Indeksijäädytyksistä koituva säästö jää puolestaan riippumaan tulevien vuosien inflaatiosta, jota koskevat arviot ovat hyvin epävarmoja.

Hallitus sitoutuu etsimään kultakin hallinnonalalta samansuuruiset vaihtoehtoiset säästöt, jos ohjelmaan sisältyvät toimet eivät ylläkään niille asetettuihin säästötavoitteisiin. Tätä vaalikautta koskeva sopeutuspaketti on kaikkine perälautoineen siis koko lailla uskottava – edellyttäen tietysti että hallituspuolueiden pokka kestää pettyneiden kansalaisten napinan.

Julkisen talouden rahoituksen pitkän ajan kestävyyden turvaamiseen tähtäävät rakenteelliset toimet ovat sitä vastoin hatarammalla pohjalla. Sote-uudistuksen kulmakiveksi on ohjelmassa sovittu lukumäärältään enintään 19 itsehallinnollisen alueen järjestämisvastuu. Tämän uuden hallintoportaan rahoitus on auki.

Pahasti myöhässä oleva uudistus voi jäädä nytkin lähtökuoppiinsa, jos taas alkaa kiistely eri rahoitusmalleista ja niiden yhteen sopivuudesta perustuslain reunaehtojen kanssa. Sote-uudistukselle asetettu, enimmillään 3 miljardin euron vuositason säästötavoite on puolestaan epäuskottava, sitä enemmän mitä lähemmäksi 19:ää tuotantovastuualueiden määrä jää ja mitä huonommin erikoissairaanhoidon mittakaava- ja erikoistumisetuja pystytään siten hyödyntämään.

Epärealistinen on myös kuntien tehtävien velvoitteiden purkamiselle asetettu 1 miljardin euron säästötavoite. Kuntien menoista valtaosa koostu opetus-, sosiaali- ja terveystoimen menoista. Näitä koskevat säästöt sisältyvät valtaosin jo tämän hallituskauden 4 mrd. euron pakettiin.

Kuntien on vaikea säästää miljardi vain trimmaamalla hallintoaan, sulkemalla kirjastonsa ja uimahallinsa tai vastaavanlaisin toimin.

Kirjoittaja toimii osa-aikaisena professorina Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulussa. Hän eläköityy elokuussa Valtiovarainministeriön ylijohtajan paikalta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.