Haluaisit olla Ismo. Myönnä!

Salatut elämät saavutti hiljan täysi-ikäisyyden rajapyykin, 18 vuoden iän. Satun olemaan niin vanha setä, että muistan kun Salkkarit alkoi. Olin juuri muuttanut ensimmäiseen omaan kämppääni, Jyväskylän Cygnaeuksenkadulle, siihen kirjaston alapuolelle.

Homma lähti käyntiin sillä, että Tyyne Puustinen oli murhattu. Siis Salkkareissa, ei siinä kotitalossani. Vaikka siellä kyllä asui sen näköisiä mummoja, että jonkun nimi oli varmasti Tyyne. Ei ehkä Puustinen kuitenkaan, mutta Tyyne ihan saletisti. Tai vähintään Laina tai Impi. Tai enintään.

Mutta asiaan. Koko salkkarihistorian ajan herra Esko Kovero on näytellyt Ismo Laitelaa. Kovero raapaisi aikoinaan pohjalle roolisuorituksen muun muassa Pekka Parikan Talvisota-elokuvassa ja ryhtyi sitten Ismoksi.

Ismostahan saa kirjainten paikkaa vaihtamalla vaikkapa sanan ”miso”. Se on keittoa, jota ei 1990-luvun lopulla Suomessa tarjoiltu. Imso puolestaan on (ehkä) joku nuorisolyhenne, jonka merkitystä en ymmärrä. Lol. Omg.

Ismo on Salkkareiden ainoa alkuperäishahmo, joka on ollut mukana koko matkan ilman taukoja. Siitä Ismolle (ja Esko Koverolle) kunniaa tehtäköön.

Nykyään Ismo on rasittava kitisijä. Mutta hän on ollut korskea yrittäjä, kauppias, perheväkivaltainen idiootti, hillopäällikkö, itseään huomattavasti nuoremman ja kauniimman naisen mies ja ties vaikka mitä. Iskelmätähtikin.

Niin että älä lässytä siellä. Ismo on ollut kaikkea sitä, mistä Sinä olet haaveillut.

Ja vähän enemmänkin.