Haluatko kirjailijaksi?

Yhdysvalloissa jokaisen kadunmiehen ja -naisen unelma tuntuu olevan oma tv-show, tai ainakin se pakollinen vartti julkisuudessa. Suomessa sen sijaan harvinaisen moni uneksii kirjailijaksi ryhtymisestä. Mikään ei ole niin suuri ilo kuin elämäkerta tai romaani, jonka kannessa on oman nimen vierellä suuren kustantamon nimi.

Kun poliitikko lopettaa uransa tai valmistautuu vaaleihin, hän kirjoittaa kirjan. Missi kertoo suhteestaan uimariin, yksinhuoltajaäiti pääministeriin. Entinen pituushyppääjä takoo kaunokirjallisuutta vimmaisesti, ja BB-Einarikin aikoo kirjoittaa kirjan kuukaudessa. Ja sitten on tietysti tavallisia taaveja, joiden pöytälaatikot pursuavat käsikirjoituksia.

Pidän oikeastaan ihmeellisenä, ettei Suomessa - pöytälaatikkokirjailijoiden luvatussa maassa - vielä pyöri tosi-tv-ohjelmaa "Haluatko kirjailijaksi?" Britanniassa vastaava sarja on suunnitteilla. Publish My Book -sarjan on ideoinut Tony Cowell, American Idolin tuomarin Simon Cowellin veli.

Suomessa Idols-henkisen kisan voittajalle olisi tiedossa kustannussopimus, 20 000 euroa ja roppakaupalla julkisuutta. Tuomaristossa istuisi paasilinnaa, hotakaista ja muita kirjallisia tähtiä.

Ohjelmassa sitten ruodittaisiin ilkeään sävyyn aloittelijoiden tekstejä ("ei herranen aika, tämä dialogihan on naurettavaa") tai ylistettäisiin uusia kykyjä ("kun nyt katson sua siellä lavalla, musta tuntuu, että näen uuden Waltarin").

Samalla voitaisiin purkaa myyttiä, jonka mukaan kustantamot ovat pullollaan kirjallisia helmiä, jotka jäävät julkaisematta vain väärinymmärryksen tai kustannustoimittajan laiskuuden takia.

Kustantamoissa käydään tietysti omaa kirjallista Idols-kisaa joka päivä. Suomalaiset kustantamot saavat joka vuosi useita tuhansia käsikirjoituksia, joista julkaistaan vain murto-osa.

Kustantamot ovatkin varsinaisia unelmantappotehtaita. Kun kirjeluukkuun tipahtaa kirje "Valitettavasti teoksenne ei sovellu kustantamomme julkaisuohjelmaan...", tietää se surun päivää kirjeen saajalle.

Tietysti ikävä totuus on, että suurin osa teksteistä ei ole kovinkaan omaperäisiä. Mutta kun se pöytälaatikon dostojevski nielee pettymystään saadessaan 80:nnen kielteisen kustannuspäätöksen ja alkaa hahmotella uutta romaaniaan, niin siinä on jo asennetta. Tai pakkomiellettä.

Ihmisten hinku kirjailijaksi on ihmeellistä. Tämä ei ole kaksinen ammatti, kaukana glamourista, maine on katoavaista ja peli armotonta.

Finlandia-ehdokkaankin kirja voi myydä vain parisataa kappaletta. Kirjailijaliiton mukaan suomalaisten kirjailijoiden mediaaniansio työstään on 2 000 euroa - vuodessa. Se on himpan verran vähemmän kuin tehyläisillä kuukaudessa. Ja lakolla tuskin tulisi lisää liksaa.

Ja se työn arvostus... Kun on tehnyt kaksi vuotta romaania, joka ristiinnaulitaan kritiikeissä ja kirjapino kaupoissa ei ohene, ei tunnelma ole ihan katossa. Näin käy aika monelle.

Hyvän kuvan kirjailijan työstä saa Kari Levolan toimittamasta Kirjailijan työmaat -teoksesta (Tammi 2007). Alalle aikovien kannattaa lukea se, ja pohtia haluaako todella kirjailijaksi.