Hapokasta joulua

En ole jouluihmisiä. Talvipäivänseisauksen merkitys on luonnonkierrosta irrallaan elävälle kaupunkilaisjuipille nolla ja samaan ajankohtaan paremman tiedon puutteessa ympätty myytti erään kristillisteologisen hahmon syntymästä herättää yhtä sykähdyttäviä tuntemuksia kuin legenda joulupukista. Pimeyttä ja kylmyyttä pääse näillä leveysasteilla pakoon vain sisätiloihin, mutta 24. päivän lähestyessä kämpilläkin pitäisi oikeaoppisen doktriinin mukaan törmäillä hämärässä kynttilänvalossa havupuihin ja muihin krumeluureihin.

Joulun keksinnöistä pirullisin on joululaulut. Kun Jouluyö, juhlayö losahtaa soimaan noin miljoonannen kerran, alkaa otsasuoni pullistua. Kun näen Katri Helenan jollottamassa kuinka soihdut sammuu, alan harkita ikkunasta hyppäämistä. Kun maa on taas jälleen kerran niin peijakkaan kaunis, että sitä pitää toistella kuin vähäjärkiselle, vaikka ulkona ilma on kuin kauhuelokuvassa, niin alan ymmärtää miten jotkut ihmiset vain sekoavat.

Jokunen vuosi sitten joku helvetin yhdeksännen piirin suunnittelu- ja kehitysosastolla keksi, että laitetaanpa rokkikukotkin laulamaan näitä joululauluja. Hevihän on nykyään koko kansan huvia, niin eiköhän tämä sama tuuba uppoa kansaan karvaisten metalliäijienkin tulkitsemana.

Viikate tekee muka-ironisesti levyn Vuoden synkin juhla, jolla lauletaan kirkasotsaisesti Sylvian joululaulua ja Varpusta jouluaamuna. Timo Rautiaisen mielestä on hiton kurko idea uudelleenversioida vanha piinaviikon klassikko Tiernapojat. Tänä jouluna samaa armotonta sarjaa jatkaa muun muassa Poko Recordsin Kylmää joulua. Vuosi 2007 on sentään säästänyt meidät uudelta Raskasta joulua -levytykseltä.

Osataan sitä ulkomaillakin. Kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Bad Newsin Cashing In On Christmas herättää vielä hyväksyvää hymähtelyä irvailuna tälle juhlista materialistisimmalle, mutta siinä mennään jo camp-huumorinkin tuolle puolen, kun Twisted Sister päättää uransa joululevyyn Twisted Christmas. Kieroutunutta todellakin.

Tuorein vitsaus on maamme rockklubeille malarian tavoin levinnyt joululaulujen hah-hah-hassunhauska uudelleenversiointi. Hevikukot kiekuvat, kuinka se joulupukki on niin vanha ukki ja karvanaamat junttaavat raskasta riffiä päälle. Täytyyhän hevimiehen nyt näin vekkulista meiningistä pitää. Cola-Ollin sanoin: ei pysty, liian hapokasta. Työnnän mieluummin jääpuikon korvaani.

Ilmeisesti kokoonpanovaiheessa meikäläisen koneistosta jäi uupumaan muutama pultti, kun en ymmärrä mikä joululauluissa on niin koskettavaa. Kansa parveilee muutoin niin tyhjiin kirkkoihin kuulemaan kun Samuli "Häjy" Edelman itkee joulun ihanuutta. Tämän yhtälön tajuaminen on minulle yhtä käsittämätöntä kuin urdun kieli.

Tästäkin huolimatta kaikille hyvää joulua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.