Harmaa, hajuton, nimetön ja tähdetön - ja kattia kanssa

Harmaa, hajuton, nimetön ja tähdetön. Kädetön, jalaton ja taitamaton. Nämä olivat kiekkoliigan koordinaatit kauden alla monen asiantuntijan papereissa. Kaudesta povattiin tylsää ja mielenkiinnotonta, mutta kattia kanssa. JYP mellastaa piikkipaikalla ja ikuinen jumbo KalPa irvailee asiantuntijoille terävimmän kärjen peesissä.

Seitsemän joukkuetta sijoilla 7-14 kolmen pisteen sisällä.

Mielenkiinnoton on se lätkäniilo, joka tämän paketin kielteiseksi suuntaukseksi kääntää.

Suomalaista kiekkodebattia vaivaa outo dilemma; tästä liigasta - lajin kansallisesta näyteikkunasta - kun pitäisi löytää aina jotain negatiivista.

Milloin itketään seisovasta vedestä ja harvainvallasta, toisinaan tuomareista ja säännöllisin väliajoin lajiin isketään väkivaltaviihteen leimaa. Nyt nähdään pelin tason laskeneen, kun nämä Jyväskylän ja Kuopion maalaisserkut mellastavat framilla. Eihän totuus voi olla tätä, että pelin kansallinen virtaus meneekin eteenpäin periferian ehdoilla, eihän?

Mutta niin se vain nyt on. Nuolet ovat sojollaan positiiviseen suuntaan niin Keski-Suomessa kuin Savossa.

Kiekkokonservatiivien verkkokalvolle iskeytyneen kauhuskenaarion kruunaa muutaman perinteisen menestyjän rimpuileminen sarjan kellarikerroksessa.

Kevääseen on vielä matkaa, mutta hurjimmissa visioissa joku vanhoista kestomenestyjistä karsii keväällä liigapaikastaan vaikkapa Jokipoikien tai D-Teamin kanssa. Ja finaalissa kohtaavat...no antaapa olla.

Mutta toisaalta. Mikä ettei.

Maakunnan joukkueet ovat ottaneet asemansa omilla vahvuuksillaan ja omilla pelaajillaan. JYPin riveissä on tasan yksi vierastyöläinen ( Jiri Bicek) ja Kuopiossa purjehditaan puhtaasti kotimaisella rosterilla.

Muista kärkikvartetin organisaatioista Bluesilla on riveissään peräti viisi ja Jokereillakin kolmen ulkomaanapua. Ehkä Espoon ja Helsingin pelaajatuotanto ei sitten liigatasolle ilman vierastyövoimaa kanna.

On mielenkiintoista seurata, mihin kehitys vie ensi kaudella, kun ovet repäistään ulkomaanelävien suhteen entistä avoimemmiksi. Keneltä karkaa mopo käsistä ensimmäisenä? Ja kuka jaksaa kantaa huolta - JYPin ja KalPan ohella - kotimaisesta pelaajatuotannosta?

Liigakauden välitodistus kertoo yllättäen myös vain yksistä valmentajalle annetuista potkuista.

Turun Palloseura teki tempun ensimmäisen kerran seurahistoriansa aikana. Hannu Virta sai mennä ja Kai Suikkanen tulla. Tulos on ainakin toistaiseksi tukenut hätäsektiota, mutta pidemmän aikavälin totuus tulee ilmi vasta myöhemmin keväällä. Potkujen historiankirjoitus kertoo, että yleensä muutoksen aikaansaama hype on jäänyt lyhyen kuherruskuukauden varaan.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Ilveksen organisaatiolle, jossa pinna kesti pitkin pitkän ja pimeän syksyn. Sakari Pietilää oltiin erottamassa kaikista ilmansuunnista, mutta niin vain on professori saanut pitää työpaikkansa. Pitkään sarjan alakastissa kyntäneet tupsukorvat ovat nousseet kuin vaivihkaa jo seitsemänneksi.

Eroa jumbosijaan on tosin vain ne kolme pistettä. Siinä se on se pieni marginaali Pietilän pätevyyden ja antisankaruuden välillä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.