Haussa ohjekirja suruun ja ihmisyyteen

Katsoin sunnuntai-iltana televisiosta Spider man -leffaa. Peter Parker auttoi hämähäkkimiehenä monia ihmisiä, mutta hänen oma elämänsä ei aina ollut raiteillaan.

Supersankarillakin oli huolensa. Eikä todellisessa maailmassa ole supersankareita. Me emme voi paeta tilanteita, pelastaa hätään joutuvia hyppäämällä katolta toiselle. Meille ei ole suotu yli-inhimillisiä kykyjä, ei supervoimia.

Vaikka olisi, emme aina voisi auttaa itseämme.

Joskus tuntee olevansa sankari. Valmistuin juuri koulusta. Päätin yhden elämän vaiheen. Se on uusi alku ja tilaisuus rakentaa uusi elämä. Minä olin hetken sankari. Valmis kääntämään uuden lehden. Ennen kuin totuin ajatukseen, menetin minulle rakkaan ihmisen.

Tarvitsisin nyt kykyä olla yli-ihminen. Tarvitsisin vahvuutta, joka kantaa yli surun. Haluaisin nyt olla enemmän kuin kukaan meistä, kadottaa pahan olon ja olla pohtimatta maailman epäreiluutta. Se ei onnistu supersankarilta, eikä se onnistu tavalliselta ihmiseltä. Se ei ole mahdollista.

Elämään ei ole ohjekirjaa. Ei lehtistä, jonka sisällysluettelo tarjoaisi sivulla seitsemän ratkaisun surusta yli pääsemiseen. Miksi ei ole?

Suru yllättää eri tavoin. Läheisenkin voi menettää monella tapaa. Nyt miettii useita asioita, mitä olisi voinut tehdä toisin. Vaikka pitäisi kai koettaa unohtaa mennyt ja keskittyä luomaan uutta.

Syksy on ollut surullinen. Talouskriisi koittelee. Kauhajoen tragediassa useat menettivät läheisensä. He kohtasivat surun, johon ei vain voinut varautua. Moni tarvitsisi päivittäin sen ohjekirjan, taikavoiman, joka kantaisi yli murheen.

Kaiken edessä on kuitenkin vain ihminen, eikä ihmisen aina tarvitse jaksaa. Kun suru iskee yllättäen, on vain koitettava löytää kyky antaa aikaa itselleen. Helpommin sanottu kuin tehty.

Hädän hetkellä on tärkeää tajuta niiden ihmisten merkitys, jotka ovat lähellä. He eivät välttämättä ole fyysisesti vieressä, mutta he ovat. Kun puhelin pirisee alati, voi surun unohtaa hetkeksi.

Kuinka koskaan voi kyllin kiittää jokaista, joka jaksaa soittaa tai lähettää tekstiviestin. Toivottavasti myös sinä, joka tänä syksynä, tai milloin tahansa, olet kohdannut surua, olet saanut kaiken tarvitsemasi tuen.

Monen rakkaan merkityksen tajuaa kunnolla vasta turhan myöhään. Tiedän, että monet asiat pitäisi sanoa heti, kun siltä tuntuu. Koskaan ei voi kertoa liian montaa kertaa välittävänsä.

Joulu tulee. Jättäkää lahjat toiselle sijalle, ja ottakaa kädestä niitä tärkeimpiä. Sanat eivät maksa, mutta ei niiden arvoa voisi rahassa mitatakaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.