Hegemonia tuhoaisi maakunnan

Monikuntaisuus on Keski-Suomen siunaus. Se turvaa kohtuulliset palvelut maakunnan eri puolilla. Se innostaa äänestämään kunta- ja eduskuntavaaleissa. Päättäjiksi saadaan tuttuja, oman kylän tai pitäjän ihmisiä, jotka sisäistävät kotiympäristönsä haasteet, ja kansalaiset piiskaavat heitä hoitamaan asiat mahdollisimman hyvin.

Kuntauudistus on Jyrki Kataisen (kok.) kabinetin paha kivi. Jyväskyläläinen ministeri Henna Virkkunen (kok.) on komennettu jynssääjäksi. Hänet tunnetaan sotilaana, joka tekee sitä, mitä puoluekoneiston komentajisto käskee.

Jokainen puheenjohtaja haluaa esikuntaansa politiikan sotilaan. Hän on puoluejohdon uskottu. Hän alistaa uransa ylipäällikkönsä suosiollisuudesta riippuvaiseksi. Sotilassieluisuus ylenee uralla vauhdikkaammin kuin jos hän ryhtyisi vastaväittäjäksi ja vaihtoehtojen tarjoajaksi.

 

KESKI-SUOMEN 273.000 asukkaasta astelee Jyväskylässä 130.000. Kaupungin paino kasvoi rymisten maalaiskunnan sulamisessa.

Jyväskylässä elää 48 prosenttia keskisuomalaisista. Jos Muurame liukuu siihen, maakunnan pääkaupungin asujaimisto käsittää reilusti yli puolet keskisuomalaisista. Samoin käy muutamalla muulla siirtymällä. Laukaan ja Muuramen kaatuminen Jyväskylään tietäisi noin 160 000 ihmisen kaupunkia, joka tosin olisi hajanainen. Melkein 60 prosenttia keskisuomalaisista olisi jyväskyläläisiä. Halukas pyörittelee mieleisiään ryhmitteitä.

Ydinkysymys kuuluu: miten käy Keski-Suomen yhtenäisyydelle, jos sen pääkaupunki kimpoaa täysin hallitsevaksi väestöllisellä ja muulla kapasiteetillaan? Muistaisiko Jyväskylä käyttäytyä tasapuolisesti ja laajakatseisesti, jos se kelpuutetaan mahti-isännäksi vai äityykö se naapurikuntien ohjastajaksi, peräti simputtajaksi? Jälkimmäinen tie herkästi hajottaisi Keski-Suomen.

KUNTAUUDISTUKSEEN nivoutuu yhdenvertaisuus. Kyseessä on maakunnan liittojen pysyminen hengissä. Ne ovat paimentaneet seutujensa kokonaisetua vähintään tyydyttävästi. Jos liitot poistuvat, lukuisat kunnat menettävät puolustajansa. Kuntien radikaali tappaminen syventäisi toivottomuutta ja masennusta, ruokkisi aloitteettomuutta. Se huokuisi kaupunkikulttuurin kaikkivoipaisuutta ja Keski-Suomessa Jyväskylän mahtia.

Kymmenissä kunnissa on herätty kaavaillun jaotuksen ankeisiin taustoihin. Niiden torjumiseksi taistellaan. Kuntaliiton eheys rutisee. Sen hallituksen yksimielisyys eduskuntavaaleja edeltäneissä linjoituksissa on maakunnista luottamustehtäviin nimettyjen persoonien tumpeluutta. He eivät ole menetelleet luottamuksen mukaisesti. Puuttuiko tahto? Kuivuiko hengen kapasiteetti?

Suomi ansaitsee vahvan Helsingin, menestyvät maakuntien pääkaupungit ja elämännälkäiset maaseutukunnat, jotka panostavat elinkeinojensa ja palvelujensa edistämiseen työnjakoa hyödyntäen.

Vuonna 1955 maassamme oli 547 kuntaa. Nyt on runsaat 330. Kansanvaltaa kunnioittaen päädyttäneen 250-280 kuntaan. Niiden suurimmat eivät liene tehokkaimpia.

Kirjoittaja oli Keskisuomalaisen päätoimittaja vuosina 1975-2008.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.