Hei, kasvoni ovat täällä ylempänä

Vaikka vaalit ovat jo niin viime viikkoa, viipykäämme vielä hetki presidentillisessä aiheessa. Presidentti Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi syyllistyi tammikuussa Tanskassa järjestetyillä kuninkaallisilla kekkereillä valtiomiesluokan tuijotukseen.

Tanskan tv bongasi tohtorin tutkivan silmän kohdistuneen kruununprinsessa Maryn rintaan. Iltapäivälehtien mukaan katse oli pituudeltaan ”poikkeuksellisen pitkä, ainakin kuusi sekuntia”.

Jahka skandaalivideokuriiri oli selvinnyt Örebron sillan merirosvoista, ruotsalaisen kansankodin unettavasta seireeninkutsusta sekä Ahvenanmeren autolautan seisovasta pöydästä, päästiin täällä Suomenperälläkin vihdoin viime viikolla paheksumaan presidentin puolison harkitsematonta silmäilyä.

Tällä viikolla Arajärvi otti asiakseen selventää Ilta-Sanomille, että hän ei suinkaan mittaillut prinsessa Maryn miehustaa, vaan ”katsoi ohi”.

Kenties tohtori äkkäsi kruununprinsessan syliin pudonnen katkaravun tai oli yksinkertaisesti niin syventynyt johonkin sosiaalioikeudelliseen dilemmaan ettei huomannut lähestyvää turmaa – kuin Arkhimedes konsanaan, roomalaisten hyökätessä.

Jos Arajärvi taas on niin sanotusti tissimiehiä eikä vain kehtaa tulla ulos kaapista, olisi mielessä kannattanut pitää komediasarja Seinfeldissa lausuttu ohje: rintavaon bongaus on kuin katsoisi aurinkoon, nopea vilkaisu yleisvaikutelman saamiseksi ja sen jälkeen katse muualle ettei käry käy.

Elämme ristiriitoja tursuavassa yhteiskunnassa. Samat iltapäivälehdet, jotka elävät katso kuvat -journalismilla, paheksuvat lihan ihailua sopivassa käänteessä.

Siitä ei toki ole kahta sanaa, etteikö haaveileva mulkoilu juhlapäivällisillä olisi sosiaalinen moka, mutta se heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole koskaan tuijottanut mitään yli kuutta sekuntia.

Myös sitä sopii pohtia, olisiko kohu ollut samanlainen, jos rouva presidentti olisi syyllistynyt viipyilevään katseluun.

Se ainakin muistetaan täydellisen herttaisena, kun Halonen 2000-luvun alkupuolella korjaili Yhdysvaltain silloisen presidentin, George W. Bushin solmiota. Jos Bush olisi tehnyt saman Halosen helmikäädylle, olisi kohu ollut valmis.

Miehinen tuijotus edustaa vanhaa kunnon patriarkaalista sortoa. Naisen suorittama liiviin uiminen on emansipaatiota. Siskot opettelevat vain sitä sikailua, joka heiltä on menneinä vuosisatoina evätty.

Historiallisesti sorretut saavat pelata eri säännöillä. Amerikkalaisissa tv-sarjoissa väännetään komediaa siitä, kuinka intialaiset tai juutalaiset vanhemmat eivät ikinä hyväksyisi vitivalkoista sulhasehdokasta, mutta ketä naurattaisi, jos punaniskaiset vanhemmat kieltäisivät tytärtään naimasta mustaa miestä?

”Girl power” on ihqua ja ”black power” hyvää meininkiä, mutta ”white power” on natsien touhua.

Kaksinaismoralismia on sekin, että voin kolumnissa (miehenä) spekuloida tohtori Arajärven (mies) vaeltavalla katseella, mutta mikäli tulevan presidentin puoliso (nainen) erehtyisi tuijottamaan, tämä ei käy enää päinsä (koska en ole nainen) ilman, että vaikutan arvelluttavilla aiheilla hekumoivalta pervolta.

Mutta sellaista on elämä. Fiksu pelaa mukisematta kaksilla korteilla. Viileä harkinta ja sosiaalisiin nyansseihin sopeutuminen ei ole keneltäkään pois vaan pikemminkin sivistyneessä yhteiskunnassa elämisen perusedellytys, mutta lipsahduksiin voi suhtautua myös huumorilla.

Tämä kannattaa pitää mielessä, olit sitten tuijottaja tai tuijotetuksi tullut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.