Hei, meidät huomataan!

Suomalaiset ovat perinteisesti miettineet huolen rypyt otsallaan, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat. Ja silloin vasta olemmekin huolestuneet, jos on valjennut, että ulkomailla meistä ei ajatella ja tiedetä yhtään mitään ja että Suomea koskeviin kysymyksiin vastataan evvk-asenteella (=ei voisi vähempää kiinnostaa).

Nyt tätä huolta ei ole. Suomalaisista ajatellaan yhtä ja toista EU-maissa. Jotkut ennustavat - hampaita kiristellen - että Suomi muistetaan Euroopan unionissa (EU) vielä pitkään kielteisestä suhtautumisestaan Portugalin lainapakettiin.

Tähän saakka Suomi on ollut EU:n mallioppilas. Se on ollut EU-neuvotteluissa rakentava ja asiansa hoitava maa. Neuvotteleva Suomi on kuulunut yhteistyökyvyssään aatelien joukkoon. Ja aatelisuus velvoittaa, toteaa EU-tarkkailija Helsingin Sanomissa (4.5.).

Suomalaiset voivat olla huomionkipeitä pähkiessään, mitä muut meistä ajattelevat, mutta aatelisuus on meillä kyllä varsin ohutta. Sen vuoksi sen velvoittavuutta ei meillä ole sisäistetty.

SUOMEN imagosta ja neuvottelutaidoista puhuttiin myös paljon irvaillussa Suomi-brändityöryhmän raportissa. Brändityöryhmän yhdessä osiossa kehua retosteltiin suomalaisten neuvottelutaidoilla.

"Vai ei suomalainen osaa muka kommunikoida!" raportin yksi otsikoista huudahtaa. "Suomalaiset ovat tottuneet olemaan ahtaassa raossa ja väittelyn, uhoamisen ja riitelyn sijaan neuvottelemaan", raportissa jatketaan.

Sovittelemiseen pakottavassa ahtaassa raossa tosin nyt on varsin yksinäistä, sillä siellä ei tällä hetkellä ole kuin hallitusneuvotteluita vetävä Jyrki Katainen (kok.). Kataista ei käy kateeksi.

NEUVOTTELUN ja samalla politiikan perusta on kyvyssä tehdä kompromisseja. Siksi neuvotteleminen on useimmiten äärimmäisen pitkäpiimäistä puuhaa.

Sen sijaan kärsimättömyys ja lyhytjännitteisyys ovat nyt päivän trendi elämän joka osa-alueella, ja miksei se heijastuisi myös politiikkaan. Mitä sitä asioista jauhamaan sen enempää politiikassa kuin muuallakaan. Sanotaan vain niin kuin asiat ovat.

Hämäräksi vain jää silloin se, miten asiat lopulta ovat, sillä politiikassa ei ole yhtä totuutta vaan useita eri näkökulmia. Ja sen vuoksi politiikassa joutuu tekemään kompromisseja ja sovittelemaan asioita, jotta päästäisiin parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Mutta ehkä huomionkipeässä Suomessa halutaan kerrankin olla aallonharjalla, ja osoittaa, että kyllähän meillä trendit tunnetaan: meillä sanotaan lyhyesti ja ytimekkäästi mielipide ilman small talkeja ja jahkaavia neuvotteluja.

Silloin ei tosin kuule yhtään mitä muut puhuvat ja ajattelevat.

KALLISTUIPA joko kompromisseja korostavien neuvottelujen tai omaa viestiään painottavan suoraviivaisen sanomisen kannattajaksi, on hyvä muistaa, että neuvottelutaidoilla ja luottamuksen rakentamisella se kauan kaivattu rauhan Nobelkin Suomeen saatiin.

Sellaisen saavuttaakseen on pakko kuunnella muutakin kuin omaa ääntään.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.