Hei te yksi ihminen

Täytyy myöntää, että olen viime aikoina kummastellut tavattoman paljon tuota mielipidepalstoilla oudon kiihkeänä käyvää keskustelua teitittelystä. Joku loukkaantuu kun teititellään ja joku, kun ei teititellä. Ota tästä nyt sitten taas selvää.

 

Kun katselee kaduilla kävelevää ihmisvirtaa, harvoin sieltä onnistuu erottamaan henkilön, jonka iän pystyy määrittelemään edes suurin piirtein oikealle kohdalle. Keski-ikäinen on uusi parikymppinen, ja eläkeikäinen keski-ikäinen. Ja tätä kaikkea sekoittaa vielä se, että alakoululaisetkin näyttävät parikymppisiltä. Sitten on vielä ne parikymppiset, jotka näyttävät, en edes tiedä miltä.

Kassahenkilöllä tämä ongelma konkretisoituu siinä, että nuoren näköisiltä tapauksilta täytyy kysyä paperit. Sitten myyjäparan tekeekin mieli hypätä itse liukuhihnalle ja ajelehtia sen mukana roskikseen, jos hän erehtyy kysymään laput kolmekymppiseltä, joka ostaa yhden oluen. Ja juuri kun kassahenkilö on tästä toipunut, tulee vuoroon vanhempi henkilö, jolta hän erehtyy kysymään, että onkos sinulla sitä etukorttia. Siitäkös asiakas vimmastuu ja pistää rankkaa palautetta lehden lyhyet -palstalle, että kyllä on melkoiseksi maailma mennyt, kun ei osata enää puhua ihmisistä monikossa. Sitten kun kassahenkilö huomaa virheensä, hän ymmärtää teititellä seuraavana vuorossa olevaa henkilöä, joka vetäisee myyjää katseellaan turpaan: minä en ole vielä sen ikäinen, että minua kuuluisi teititellä. Ja taas pirisevät puhelimet lehden toimituksessa.

 

Kyllä on ihmisillä pienet murheet, jos täytyy nokkiinsa ottaa siitä, että sanotaan teiksi tai siitä, ettei sanota. Jos nyt ajatellaan vaikka tavallista ruokakaupan asiakasta, joka on juuri lastannut ostoskassit täyteen ruokaa, ei hänellä pitäisi olla valittamisen aihetta. On rahaa maksaa ostokset ja koti, jonne ne viedä. Kevät on tullut ja kaikki on hyvin. Kannattaahan sitä siinä vaiheessa jotakin murisemista keksiä ja tuo teiksi kutsuminen on todella aiheellinen asia repäistä pelihousunsa riekaleiksi. Onhan se nyt herran pieksut kamalaa, jos ei ihminen erota sinuksi kutsuttavaa henkilöä teiksi kutsuttavasta. Rajakin tuossa välillä on niin perimmäisen ilmiselvä, että on se kumma.

 

Kieli muuttuu koko ajan ja sen kanssa on vain elettävä, niin sinujen kuin teidenkin. Siinä ei auta tekstiviestipalstoilla räyhääminen, kun vanhat perinteet rapautuvat pois kielestä ja uusia tulee tilalle. Vaikka nämä sananvapautta edistävät mielipidepalstat ovat tärkeitä paikkoja kansalaisille puhua suunsa puhtaaksi, niin kyllä tätä mahdollisuutta voisi käyttää monien paljon suurempienkin epäkohtien tuumailuun. Tällä en tarkoita koiran jätöksistä puhumista, joka tuntuu olevan teitittelyn ohella monelle sydämenasia.

Nauttikaa ihmiset keväästä ja elämästä, se on loppujen lopuksi yksi ja sama kutsutaanko teitä kassalla vaikka sinisorsaksi.