Heiluri näyttää säätelyn määrän

Yhteiskunnan toimivuutta koskevat opit ovat maailmalla jatkuvassa heiluriliikkeessä. Heilurin toisessa päässä on markkinoiden säätely ja toisessa säätelemättömyys.

Sosialismi romahti, kun menetettiin usko yhden teorian varaan nojaavasta tiukasti säädellystä yhteiskuntajärjestelmästä.

Siihen saakka toisaalla - myös Suomessa - yhteiskunnan oltiin katsottu toimivan parhaiten, kun nojataan moneen teoriaan samanaikaisesti. Sellaisen yhteiskunnan luotsaaminen on tasapainoilua: on tavoiteltava sopivassa suhteessa säätelyä ja annettava sopivasti löysää liekaa vapaiden markkinoiden toimimiseksi.

SEKÄ SOSIALISMIN että säädeltyjen markkinoiden (tai sekatalouden) aikameni, ja tilalle tuli usko säätelemättömiin markkinoihin: Adam Smithin näkymättömän käden -teoriaa virtaviivaistettiin oikomalla mutkia suoriksi ja teoriasta pyyhittiin pölyt innolla pois, myös Suomessa.

Usko säätelemättömiin markkinoihin loi iskulauseita aivan samaan tapaan kuin sosialismikin.

Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan julisti 1980-luvun alussa, että missä valtio, siellä ongelma. Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher painotti samoihin aikoihin, että ei ole olemassa yhteiskuntaa, on vain yksilöitä ja perheitä.

NYT VAPAIDEN markkinoiden ylistämisen aika on ohi. Vuosi sitten Yhdysvalloista alkanut talouskriisi on saanut yllättävätkin tahot arvostelemaan kapitalismin vapainta versiota.

Nyt aletaan haikailla säätelyn perään. Maanantaina Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama vaati odotetussa talouspuheessaan tiukkaa säätelyä rahoitusmarkkinoille. Hän korosti, että myös muiden maiden on tartuttava toimeen ja saatava säätelyssä aikaan maailmanlaajuinen ryhtiliike. Obaman mukaan ihmisten etujen turvaamiseksi tarvitaan myös erityisiä kuluttajia suojaavia virastoja.

OBAMAN vaatimukset ovat toistaiseksi ns. ylätason puhetta eli käytännössä säätely ei ole vielä tehnyt kovin napakkaa paluuta moniinkaan vapaisiin markkinatalousmaihin. Säätelyn purkamisen hyrrä yhä pyörii toisaalla, kun toisaalla on jo alettu vaatia säätelyä apuun.

Näin on myös Suomessa. Yhteiskunnan puuttumista eli säätelyä on meillä kaivattu apuun muun muassa viime päivien vanhustenhoidon palveluiden heikkouksista keskusteltaessa.

Kuitenkin samaan aikaan Suomessa puhutaan valtionyhtiöiden yksityistämisestä ja kuntatasolla rakennetaan suuria ja tehokkaampia eli tuottavampia yksiköitä, joista velkaantuneet kunnat toivovat saavansa helpotusta ahdinkoonsa.

HEILURIN taas heiluessa toiseen suuntaan valtio joutuu ratkaisemaan, miten päästä tasapainoon, kun entiset - ne osittain säädellyt - rakenteet on purettu ja asiantuntijuus hukattu yksityisille palveluntarjoajille.

Samanaikaisesti valtion on yritettävä tehdä viisas päätös siitä, milloin elvytys on kivuttommin lopetettavissa ilman, että markkinat ovat liikaa tottuneet valtion tukeen eli subventointiin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.