Heinäsuvanto ei saa rapistua

Olen ylpeä kotikaupungistani Viitasaaresta, jossa jokainen asuu lähellä luontoa, keskustassa ja kylillä. Luontoelämykset vesillä, rannoilla, lähimetsissä ja erämaassa ovat minulle ja useimmille viitasaarelaisille elämän tärkeä laatutekijä.

Olen aina hieman ihmetellyt sitä, että Viitasaarelta puuttuvat patikkareitit. Eräillä maisemallisesti poikkeuksellisille kohteilla, esimerkiksi Koljatissa Soliskylällä ja Karoliinan portailla Kymönkoskella on lyhyitä polkuja.

Pidemmille vaelluksille on suunnattava naapurikuntiin. Onhan sekin toki elämän laatua, että lähietäisyydeltä löytyy pian kolme kansallispuistoa.

Huollettujen reittien puutetta lievittää myös kansainvälisesti merkittävän lintujärven, Heinä-Suvannon luontopolku. Viitasaaren ja Keiteleen rajamailla sijaitseva, vajaan 400 hehtaarin alue suojeltiin vuonna 1995. Viisi vuotta myöhemmin silloinen Keski-Suomen ympäristökeskus toteutti alueella kunnostuksen EU-tuella. Veden pintaa muun muassa nostettiin pohjapadolla siten, että linnuille ja kaloille tuli paremmat oltavat.

Kosteikolla on tehty havaintoja muun muassa sellaisista harvinaisuuksista kuin amerikanhaapana, mustapyrstökuiri ja valkosiipitiira. Itse en todennäköisesti erota kiljukotkaa maakotkasta, mutta nautin muuttoajan aamuvarhaisen yltäkylläisestä äänimaailmasta.

Tykkään kaivaa taskusta pienen kiikarin, jolla tiirailen mitä tiirailen. Yleensä äkkään jonkun siivekkään, jonka tunnistusta auttaa repun lintuopas.

Viimeksi tallustelin Heinä-Suvannolla pääsiäisen aikaan. Tänä vuonna ei tarvinnut pelätä tulvaveden vyöryvän saappaan varteen, koska vedet ovat alhaalla. Lintujen puolesta kohde oli ennallaan, mutta muuten jouduin pettymään.

Molemmille lintutorneille menevien polkujen yli on kaatunut runsaasti erikokoisia puita. Viimeiset ovat tämän talven kaatoja, mutta vanhempiakin löytyy. Polun siivous pitäisi tehdä pikaisesti.

Liikkumista helpottavat ja useimpina keväinä välttämättömät pitkospuut ovat osittain kehnossa kunnossa.

Pikkulasten kanssa luontoretkellä käynyt tuttava mainitsi kolmivuotiaan kumisaappaan sujahtaneen useamman kerran läpi lahonneiden pitkospuiden. Seurasi pieniä vaaratilanteita ja itkuntuhrua.

Uuden lintutornin puuttuvat porrasaskelmat herättivät lapsissa pelkoa.

Vanhempi, vuonna 1996 rakennettu lintutorni kaipaa myös kunnostusta. Sen luona olevat opasteet ovat eläneet aikansa. Ainoastaan yhdessä taulussa kirjoitus on luettavissa.

Alueella käy runsaasti luonnonystäviä. Heinä-Suvantoa suositellaan muun muassa koululaiskohteeksi. Siksi raivaus- ja kunnostustöitä ei saa enää lykätä. Toivon, että ely-keskus osoittaa rahoituksen ja etsii tekijät jo tänä kesänä.

Jos et ole koskaan käynyt Heinä-Suvannolla, yritäpä etsiä käsiisi Arttu Kotisaran puolen tunnin videoelokuva Kurjen ja joutsenen maa. Siinä kiirettä pakeneva ihminen etsii rauhaa lintukosteikolta. Nautittavan musiikin on säveltänyt Riitta Kotisara.