Heitä vesilintua tuloskatsauksilla

Helsingin pörssissä osakekurssit ovat laukanneet vuoden korkeimmilleen. Juhannuksen pohjista on loikattu jo liki 15 prosenttia. Yhdysvalloissa kurssit ovat paitsi vuoden myös kaikkien aikojen ennätyksissään.

Samaan aikaan uutisotsikoissa vuorottelevat pelko Kiinan talouskasvun hiipumisesta, mörkö Keski-Euroopan pankkisektorin paluusta näyttämölle, huoli EU:n yhtenäisyydestä ja paniikki koron nostamisesta Yhdysvalloissa.

Silti jokin ajaa varoja osakkeisiin.

Suuressa kuvassa osakkeet näyttävät halvoilta, kun niistä saatavat osingot suhteutetaan tarjolla oleviin korkoihin. Samaan aikaan osakkeet ovat kuitenkin historiallista keskiarvoaan kalliimpia suhteessa yhtiöiden ansaitsemiin tuloksiin.

Kysymys kuuluukin: Tulisiko osakkeet hinnoitella sen mukaan, kuinka huonoja ovat vaihtoehtoiset sijoituskohteet, kuten korot? Vai sen mukaan, kuinka kalliita ne ovat suhteessa siihen, mitä yhtiö itse ansaitsee?

Tänä päivänä Helsingin pörssin keskimäärin reilun neljän prosentin osinkotuoton ja ”riskittömän” korkotuoton välinen ero on historiallisen leveä osinkojen hyväksi. Osakkeiden hyvä veto näyttää johtuvan pitkälti siitä, etteivät vaihtoehdot juuri tuota – ei niinkään siitä, että yhtiöillä tai taloudella kulkisi erityisen kovaa.

Sijoittajan on nyt valittava nollakoron ja korkein arvostuskertoimin ostettavien osakkeiden väliltä. Äkkirikastumista tavoitteleva joutuu valitsemaan, lyökö hän vetoa kultamitalista suomalaiselle kestävyys- vai pikajuoksulle.

Osakkeiden nykyinen suosio pohjautuu poissulkevaan menetelmään. Mitä pidempi miinus muissa sijoituskohteissa, sitä kuumempi roihu pörssissä. Vaikuttaa siltä, että markkinatilanteen riskit jäävät osin paitsioon osakehinnoittelusta.

Ennen vanhaan pörssi kyllä nousi, jos markkinanäkymät arvioitiin koheneviksi. Nyt ajatusmalli toimii täsmälleen käänteisesti. Taivaalle ilmestyvät tummat pilvet ovat olleet osakesijoittajille alkusäikähdysten jälkeen helpotuksia, koska keskuspankkien nollakorkoon johtavia toimia on arveltu tarvittavan yhä enemmän ja yhä pitkäkestoisemmin.

Pörssivuoden osalta kauneus on katsojan silmässä. Suomalaisten omistajuuden edistämiseksi koko kansan tulisi olla jatkuvasti jotakuinkin ostovaihteella. Tästä näkökulmasta pörssin nykyiset taivaissa olevat hinnat eivät ole lottovoitto.

Nykyisessä nurinkurisessa sijoitusmaailmassa riemu repeää aina, kun talous paljastaa konttauksensa. Sankka joukko sijoittajia pelkää jo yhtiöiden tuloskasvun hiipumista enemmän keskuspankkien poistumista markkinoilta. Toistaiseksi keskuspankkien manöövereiden teho talouden elvyttämiseksi on jäänyt kyseenalaiseksi, mutta pörssin elvytystoimet sen sijaan ovat onnistuneet näyttävästi.

Moni uskoo, että osakebuumi ruokkisi varallisuusefektin kautta kulutusta, koska kurssirallin jälkeen kansa tuntisi itsensä aiempaa varakkaammaksi. Tämä vimma puolestaan piristäisi reaalitaloutta.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan fakiiri arvioidakseen korkoja painettavan perusskenaariossa lattiaa vasten vielä vuosia. Velkaa on yksinkertaisesti aivan liikaa talouden rattaissa. Valitettavasti myös yllättävänkin läheltä löytyvät poliitikot velkaannuttivat veronmaksajia aikansa eläneiden kustannusrakenteiden ylläpidolla, eivät uuden kasvun luomisella.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.