Helmat suussa vesiliirtoon

Ensin on kaunis ajatus ja hyvä tahto. Kaikki muu voidaan rakentaa niiden pohjalle.

Ystävä luottaa hyvään, vaikka uskoa on koeteltu monenlaisen tietämättömyyden ja vastustuksen keskellä.

Uusi ajatus pelottaa. Erilainen enemmän. Siksi pelokkaat ja ärtymyksensekaiset ajatukset sotkevat itse kunkin hyvää pyrkimystä.

Pitäisi vain jaksaa hyvällä vääntää. Kotonakin silloin, kun mies keittiön pöydän toisella puolella ehtii epäilemään, että en kuuntele häntä yhtään.

Siitä ei kannata pillastua, vaan ajatella, että hänen pitäisi yli 40 vuoden kokemuksella tietää, että nainen voi yhtä aikaa siirrellä tavaroita ja kuunnella miestä.

Kotikylässäkin vanhat mummot kutoivat sukkaa kävellessään.

Tämän miehen pitää pysähtyä, kun se puhuu.

Tyylistä viis, kaunis ajatus on tärkein ja se, että ei heti lähde helmat suussa sen ensimmäisen halvan perään ja joudu vesiliirtoon.

Äskettäin maata vavisutti uutinen, että tänä vuonna Linnan juhlissa ei tanssita, pukeuduta frakkiin eikä kompastuta laahuksiin. Boolistakaan ei ole varmuutta.

Juttu lähti kunnolla lapasesta. Tyylikonsultit, selittäjät ja surijat täyttivät palstat. Mihin voi enää luottaa!

Lopulta itse illan isäntä ilmoitti Facebook-sivullaan, että totuus on vielä karumpi: ei ole Linnan juhlia ollenkaan.

”Itsenäisyyspäivää kyllä juhlitaan kautta maan ja myös Tampere-talossa. Voi olla, että nyt tulee vähän enemmän sisältöä ja vähän vähemmän pintaa, mutta vaihteeksi se voi virkistääkin.”

Sisältö on vaikea asia. Vaatii ajatuksen vaivaa ja syventymistä. Siitä on tehty ikävänkin synonyymi. Pinta on helpompaa. Se näkyy ja siitä voi jokainen sanoa jotain.

Syvimmin Linnan juhliakin kaipaavat ne, jotka eivät pääse kotisohvalta rääpimään surkeita iltapukuja ja karseita vartaloita. Siinä meni sekin köyhän huvi.

Samaan aikaan pintavaahdon kuohussa mediassa vilahti koulussa kiusattu yksinäinen tyttö. Hän oli paennut nettipeleihin ja saanut siellä kavereita, koska kukaan ei tuntenut häntä, eikä tiennyt miltä hän näyttää.

Ilo muuttui painajaiseksi, kun hän keskustelussa ilmoitti vaatteittensa olevan kokoa 40. Häntä haukuttiin läskiksi ja hänelle sanottiin, että hänellä ei ole oikeutta elää.

Kiusaaminen kesti kaksi vuotta. Kukaan ei puolustanut häntä kiusaajien läsnä ollessa. Heidän poistuttuaan verkosta viestittiin sitten, että älä välitä.

Älä välitä, älä ajattele, älä tunne! Ja miksi menit sinne!

Miksi nyt menet johonkin, että olisit jollekin jotakin. Vaikka läski. Ei semmoiseen osaa vastata.

Kuka päättää, kenellä on oikeus elää. Kuka määrittelee hyväksytyn ja epäkelvon erilaisuuden. Miksi lihavien jatkuva inhoaminen ja syyllistäminen ei ole vihapuhetta.

Mamuille ja homoille pitää olla kiltti, mutta läskiä saa vaikka potkia.

Elämän rajallisuus pelottaa ja lihava on lähempänä kuolemaa. Viimeisimpinä lähtevät ne, joilla on reisivako.

Reisivako tarkoittaa sitä, että reidet eivät kosketa toisiinsa. Se on useimmille anatominen mahdottomuus, mutta se ei estä amerikkalaisten teinityttöjen viimeisintä laihdutusvillitystä vyörymästä tännekin.

Reisivaolla tai ilman elämä johtaa kuolemaan.

Siihen saakka se on ”laiffii”, jonka tarkoitus ei ole kerätä omaisuutta tai tuottaa lisäarvoa yritykselle, ei edes miellyttää naapurin silmää, vaan olla ihminen ihmiselle.

Jos jokaisella olisi edes yksi, jonka kanssa elää ihmisiksi, joka puolustaisi kiusaajien keskellä, kenenkään ei tarvitsisi mennä nettipeliin tietääkseen olevansa olemassa.

Tänään alkaa vanhusten viikko, jonka teemana on Hyviä vuosia.

Elämä on arvokas aina. Ihminen tarvitsee ihmistä ja iloa loppuun saakka. Bonusta olisi, jos vielä vanhanakin viisari värähtäisi.

Sain sähköpostikortin, jossa kaksi vanhaa naista oli päiväkävelyllä. Toinen nojasi haaveellisesti kävelytelineeseen, toinen seisoi vierellä ja näytti sanovan nojailijalle jotain. Heidän takanaan penkillä puhalsi pari lenkistä voipunutta pappaa ja alla oli teksti:

”Martta, ei ne viheltäny, ne hengitti.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.