Helppoudesta kannattaa maksaa

Jos et pysty tai halua hoitaa kaikkia sijoittamiseen liittyviä asioita itse, tarvitset apua. Se maksaa, kuten moni muukin palvelu. Sijoittamisen kustannukset pitää selvittää, ennen kuin iskee rahoja kiinni. Osakekaupoista menee palkkiot, ja rahastosijoittajan pitää selvittää merkintä- ja lunastuspalkkioiden määrä sekä hallinnointipalkkioiden korkeus. Mahdolliset piilokulut pitää osata kysyä.

Sijoitusrahastoon säästävä saa paljon vastinetta. Rahastosijoittaja itse asiassa palkkaa itselleen varainhoitajan, joka hoitaa varojen hajautuksen rahaston sääntöjen puitteissa, valvoo korkojen ja osinkojen liikkeet, sijoittaa ne uudelleen, laskee korkotuotteiden erääntymiset ja rahaston arvon.

Hän tekee tarvittavat valuuttakaupat. Kaupankäynti eksoottisilla valuutoilla ei yksityishenkilölle edes onnistuisi.

Ajoitusriski on aina olemassa. Jos laitat kaikki rahat kiinni kerralla, voi se sitten myöhemmin harmittaa. Vaikka tänään osakkeet vaikuttaisivat olevan halpoja, voivat ne olla viikon päästä vielä halvempia. Koskaan ei voi tietää, mikä mullistus markkinoita keikuttaa. Säännölliselle säästäjälle osakehintojen lasku on jopa hyvä asia, sillä tällöin hän saa samalla rahalla enemmän osakkeita salkkuunsa.

Ajallinen hajautus tarkoittaa, että kaikkea sijoitettavissa olevaa varallisuutta ei sijoiteta kerralla tai rusauteta samana päivänä sijoitussuunnitelman riskipitoisimpiin kohteisiin.

On hyvä idea lähteä liikkeelle varsin turvallisella salkulla ja lisätä osakkeiden määrää vähän kerrallaan.

Aikahajautuksen merkityksen voin todistaa omista kokemuksistani. Loppuvuonna 2000 olin perustamassa Valtion Eläkerahaston osakesalkkua. Osakekurssit elivät kuplavaihettaan, ja osakemarkkinoille oli päätetty lähteä.

Suunnittelimme, että noin neljän miljardin euron pelkästään korkosijoituksia sisältävästä salkusta 40 prosenttia eli 1,6 miljardia euroa siirrettäisiin osakkeisiin. Kuningaspäätös oli, että tekisimme ostot neljän vuoden aikana, joten osakepainon piti olla tavoitteessaan vuoden 2004 lopussa.

Osakekurssien alamäki jatkui lähes taukoamatta kevääseen 2003. Tekno-osakkeista pihisivät ilmat pihalle, ja lisäksi sijoittajien harmiksi Aasiassa sikisi Sars ja Yhdysvalloissa nousi julkisuuteen kirjanpitokupruja. Ostimme osakkeita koko ajan aleneviin hintoihin.

Pahimmillaan alkuvuodesta 2003 osakesalkkumme oli noin 600 miljoonaa euroa pakkasella. Aika paljon veronmaksajien rahaa, vaikka tappio oli vain laskennallinen. Ei tuntunut aina hyvältä.

Uskoimme, että osakesijoittaminen on pitkällä aikavälillä tuottoisin sijoitusmuoto. Olimme tehneet sijoitussuunnitelmamme huolellisesti ja hyväksyttäneet sen riittävän korkealla taholla.

Emme kertaakaan vakavasti harkinneet sijoituksista luopumista tai ostojen lopettamista.

Markkinoiden käännyttyä nousuun aiemmin isoa tappiota näyttänyt salkkumme kiipesi toista miljardia euroa plussalle vuoden 2004 lopussa. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys palkittiin.

Kirjoittaja toimii OP:ssa asiantuntijapäällikkönä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.