Helsingin pörssin lentävä sirkus

Kotimaisen omistajuuden vajeessa oleva Helsingin pörssi sai osansa klassisesta brittiläisestä tragediasta. Saarivaltiossa yhteiskuntaan pettyneet kysyivät Hamletin hengessä ”ollako vai eikö, siinä pulma”. Kurssikehitys sai maanis-depressiivisen diagnoosin.

Herää kysymys, tuleeko säästäjän reagoida lompakollaan.

Lyhyen aikavälin sijoittaja pitää usein Veikkaus Oy:n pelien tuomaa jännitystä laimeana. Pörssissä hän haluaa hyötyä kurssimuutoksista ja saada tuottonsa itse yhtiön (osingon) sijaan muilta sijoittajilta korkeampana hintana. Suunnitelman riskeinä ovat suhdanneliikkeet, valuuttakurssikäyrät, korkokiemurat, keskuspankin päätökset ja päivänpolitiikka.

Lyhyellä aikavälillä kurssikehitys muistuttaa aivokäyrää. Heilunta saavuttaa huipputaajuutensa, kun otsikoissa ryskyy. Harvoin kuohunta kuitenkaan vaikuttaa bisnekseen yli yön. Tämä kannattaa muistaa, kun aamulla kurssitason määrittävät taas sijoittajat keskenään. Isoimmilla riskivivuilla pelaavat vetävät ensimmäisten joukossa paniikkikahvasta. Itse yhtiö ei käy pörssikauppaa.

Kurssitreidaajaa ei kiinnosta bisnes. Hän haluaa osakkeen, jonka voi myydä huomenna kalliimmalla. Hän ei tarkastele osaketta bisneksen kilpailukyvyllä. Hän hinnoittelee sen tunnelman mukaan.

Voittaakseen pelin hänen tulee olla useammin oikeassa kuin väärässä. Hänen on osattava poistua pörssistä ennen romahdusta. Ei kuulosta yksinkertaiselta. Treidaajalta puuttuu sijoittajan hahmottama bisneksen tuleva arvo. Hänelle kaikki on pitkävetoa päivän kertoimilla.

Pörssi on suunnitelmatalouteen uskoville pääpiru. Se on kuitenkin osoittautunut demokraattisimmaksi ja tehokkaimmaksi tavaksi hoitaa yhtiöiden pääomahuoltoa. Pitkällä aikavälillä pörssi toimiikin kuin vaaka, joka punnitsee bisneksen todellisen menestyksen ja antaa jokaiselle mahdollisuuden ottaa siitä osansa.

Arvonmääritystä hyödyntävän ei tarvitse arvata ajoitusta. Hänen tuottonsa ei riipu siitä, millä hinnalla osakkeesta pääsee eroon. Koska tuotto tulee bisneksestä, vain sen suorituskyky ja osakkeen ostohinta merkitsevät.

Yleensä pitkäjänteistä huolettaa se, ostaako hän osaketta riittävän edullisesti. Tätä voi haarukoida hinnalla suhteessa tulokseen tai osinkoon. Puhutaan arvostuskertoimista.

Pitkäjänteisen riskikäsitystä on kuitenkin laajennettava. On ymmärrettävä, miksi yhtiö menestyy. Kuinka kestävä markkina-asema on? Tämän määrittää teknologia, joka nousee keskeisimmäksi riskiksi.

Menestyjälle teknologinen epävarmuus on kaiken lähtökohta. Kehitys vaikuttaa suoraan ansaintakykyyn. Jos yhtiö jää kehityksestä tai koko toimiala tulee syrjäytetyksi, on yhdentekevää, miten osakekurssi on historiassa vapissut, tai onko osaketta ostettu kahden vai kolmen prosentin osinkotuotolla. Kaikki muut riskit menettävät merkityksensä, jos bisnekseltä putoaa pohja.

Perinteinen käsitys siitä, mikä on halpaa, pitää miettiä uudelleen. Jos kurssi laskee 90 prosenttia ja bisnes sakkaa selvitysmiehelle, on kyse halventumisen sijaan kallistumisesta. Vaatekauppahinnoittelun logiikkaa ei tule sotkea pörssiin, eikä markkinauutisten tule antaa vaikuttaa itseisarvoisesti oikeaan sijoitustoimintaan.

Kirjoittaja on Nordnetin ­osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.