Henkisen elvytyksen kiintopisteet

Ortodokseille tutussa perinteessä kodin seinällä on ikoni. Pyhiä arvoja ilmentävä kuva on kiinnekohta katseelle keskellä arkista elämää.

Millaisia ovat meidän ikonimme kiihtyvän, niin julkista sektoria kuin yksityistä elämänpiiriä koskevan muutoksen keskellä? Millaisista arvoista löydämme kiintopisteitä epävarmuuksien leimaamassa yhteiskunnallisessa tilanteessa?

Viime viikkojen uutiset ovat toisaalla kertoneet Suomen talouden vakaudesta ja parhaista luottoluokituksista, toisaalla emme ole välttyneet näkemästä levottomuutta synnyttäviä otsikoita.

Kansakunnan kaapin päällä olleen menestyksen ikonin, Nokian, puhelinvalmistuksen myynti Microsoftille nousee symboliksi sille murrosajalle, jota nyt eletään. Toivottavasti tämän liian jähmeäksi käyneen instituution kriisi synnyttää uusia innovaatioita.

Juuri nyt talouselämässä näyttää olevan vaarana lamaannusta synnyttävien toimenpiteiden kierre. Rohkean yrittämisen, ahkeruuden ja rehellisen työn kunnioittamisen arvoja eli sitä tunnettua luterilaista työmoraalia kaivataan nyt yhdeksi huoneentauluksi.

Valtio ja kunnat ja tahollaan myös seurakunnat vähentävät työntekijöitään ja karsivat palveluverkkojaan. Nämä toimet ovat ihmisten arkea nopeimmin koskettavia muutoksia ja siksi erityisen suurta huolta herättäviä uutisia.

Säästöt ovat väistämättömiä, mutta kuinka voisimme välttää sellaiset eriarvoistavat ja syrjäytymistä lisäävät leikkaukset, joita tehtiin 20 vuoden takaisen laman yhteydessä?

Kiintopisteiksi täytyy ottaa ahkeruutta ja kunkin omaa vastuuta korostavien arvojen rinnalle yhteisvastuuta lisääviä periaatteita. Meillä on kaikesta huolimatta vauras AAA-luokiteltu maa, jonka hyvinvoinnin nykyistä tasaisempi jakaminen koituu lopulta kaikkien hyväksi.

Filosofi Ilkka Niiniluoto kirjoitti äskettäin (Helsingin Sanomat 27.10.) henkisen elvytyksen tarpeesta maassamme. Hänen mukaansa maahamme on juurtunut kielteisyyden kierre, joka lamauttaa luovuutta, uudistushalua, rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Niiniluoto mainitsee hyvinvointiyhteiskunnan perinteisiksi arvoiksi eettisyyden vaatimuksen, luottamuksen, kunnioituksen, tasa-arvon ja halun auttaa heikompia.

”Näiden arvojen tueksi tarvitsemme henkistä elvytystä, joka taistelee ahneutta, ennakkoluuloisuutta, itseensä käpertymistä, varovaisuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan”. Henkisen elvytyksen avainasemassa ovat Niiniluodon mukaan koulutus, kulttuuri, tiede ja taide.

Niiniluodon näkemykset ovat tärkeä muistutus siitä, että teknis-taloudellisten ikonien rinnalle tarvitsemme myös henkisiä arvoja heijastavia kiinnekohtia. Myös kristilliset yhteisöt, vaikka Niiniluoto ei niitä mainitsekaan, ovat sellaisia arvoyhteisöjä, joilla on annettavaa yhteiskunnan henkiseen elvytykseen.

Tosiasia tietenkin on, että kirkkoja ja muita uskonnollisia yhteisöjä ei aina enää haluta yhteisiin keskustelupöytiin. Keskisuomalaisen artikkeli (24.10.) Kulosaaren yhteiskoulun uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistävästä kokeilusta antoi tästä esimerkin.

Jutussa siteerattiin Länsi-Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun ateistien lausuntoja asiassa. Niiden mukaan jo pelkkä vuoropuhelu uskontojen kanssa on turhuutta tai jopa haitallista, ja ”tieteellinen luonto on koko todellisuus”.

Tällaiset uskonnollisen perinteen merkityksen, ja samalla eri tavoin ajattelevien ihmisten vuoropuhelun sivuuttavat lausumat ovat kyseenalaisia. Niitä voi tarkastella vaikkapa siinä kynttilämeren valossa, joka pyhäinpäivänä loistaa hautausmailla.

Aivan kaikkea elämässä ei onneksi tarvitse selittää tieteen metodeilla ja käsitteillä. Hautakynttilöiden sytyttämisen perinteeseen sisältyy paljon sellaista kaipausta, kiitollisuutta, toivoa, uskoa ja rakkautta, jota ei voi mitata.

Todellisuutta on tällä ja tuolla puolen. Yhteiskunnan henkisen elvytyksen tärkeä lähde on myös sellainen pyhyyden tunto, joka vasta elämän rajoilla tunnistetaan. Tämä pyhyyden ikoni heijastaa myös inhimillisyyttä arjen keskelle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.