Hento ote

Varsinkaan lokakuussa syvempää sipaisua ei saata välttää.

Se on sitä, kun pimeä lyö oven kiinni valon edestä aina vain hätäisemmin ja näkymätön känsäinen koura tarttuu olkapäähän ja ravistaa - totta vie, että vatkaa.

Oletko hereillä? Tajuatko mitään?

Pääsetkö koskaan peremmälle?

MAANANTAI OLI tilulilu-päivä. Se pyöritti tivolia ja lopulta pudotti, pakotti hiljaisuuteen.

Aamulla sylkäisi autolehti Top Gear silmille Jyväskylän MM-rallin. Selasin huvittuneena brittitoimittajan arviota syväjuoppoisesta vauhtiparaatista. Entä sitten? Tämähän tiedetään: näkyvin osa rallikansasta käy etanolilla.

Hymy jäätyi vasta päivällä. Entä jos olemme tienneet, mutta emme ole ymmärtäneet? Entä jos emme ole tajunneet sitäkään, että urheilu on kolunnut MM-rallin yhteydessä jo kauan aikaa ojien pohjia? Tarvittiinko joku brittihavainnoija sytyttämään valot?

Iltapäivällä alkoi varjostaa.

Keskustelin pitkästä aikaa Kari-Pekka Kyrön kanssa. Antoisaa debattia, kuten aina. Kyrö arvioi, että kymmenen prosenttia suomalaisen urheilumedian suoltamasta mössöstä pitää kutinsa. Laskeskelin, että siinä tapauksessa 90 prosenttia tuotoksistamme on silkkaa sontaa.

Kyrö luokitteli minut hurskastelijaksi.

Mene ja tiedä. Kaiketi hän oli oikeassa.

MUTTA ITSENI eteen jouduin vasta illan tullen.

Haastattelin Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonia, joka puhui budjettiesitykseen loihtimastaan lisäyksestä: Hippoksen pesäpallokentälle olisi syytä raapia 600 000 euroa ensi vuodelle ja 2,7 miljoonaa kaiken kaikkiaan.

Mahtava juttu, hyvä Ande, fiilistelin yhden vuoroparin verran. Pesisväki tarvitsee läpilyönnin, se ansaitsee meikatun areenansa.

Sitten korvani alkoivat ottaa koppeja sieltä sun täältä: Kaupungin velka kasvaa pilviin (lähes 400 miljoonaa), punakynä viuhuu, niukkuutta terveydenhuoltoon, vähää sinne ja kurjaa tänne.

"Kipuraja on ylitetty", opettajat ilmoittivat mielenosoituksessaan.

"Edessä on synkkä polku", Andersson julisti.

Rojahdin istumaan. En ottanut sotkusta selvää. Kannatin yhä pesissaneerausta, mutta jos Hippokselle tai Harjulle tai Synergialle ohjautuvilla julkisilla rahoilla olisi mahdollista paikata edes yksi reikä koulumaailman puhjenneesta kumista, liputtaisin niljakkaana takinkääntäjänä heti varainsiirron puolesta.

Urheilu on hulvatonta hupia, mutta en malta olla lainaamatta armoitettua ja arvostettua jääkiekkoihmistä.

"Jos päätetään, että jääkiekko lopetetaan tänään, sitä ei kahden viikon päästä kaipaa kukaan."

Lukekaa mietelmä toisenkin kerran.

MAANANTAIN PIMEÄ talutti kotiin. Syksyn varisevien lehtien mukana putosi levylautaselle pölyttynyt Dave Lindholmin klassikkovinyyli Aino (1982). Se sisältää karhean kappaleen Pieni&hento ote.

"Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla", Isokynä lauloi nenäänsä.

Sillä siunaamalla, päivän tamppautuessa kasaan, se tapahtui. Syvempi sipaisu ja känsäinen koura. Ohikiitävän hetken tajusin, roolit ropisivat, ahdasmielisyys lensi helvettiin ja tuuli puhalsi perille asti.

"Pieni ja hento ote, siinä kaikki."

Kun heräsin tiistaihin, uin ylös arkeen. Ymmärrys oli luikkinut tiehensä ja Luoja ripottanut pihaan ensilumen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja