Hetkauttiko?

Laajavuoren ensilumenladulla käy suihke.

Tuolla painaa Kirsi Perälä, toisen nyppylän valloittaa juuri pitkänhuiskea Jesse Väänänen, siellä Anssi Pentsinen laskeutuu ties monenneltako kymmenenneltä kierrokseltaan hiihtostadionin hevosenkenkään.

Kulkevatko he dopingpuuron voimalla?

Eivät kulje, sanon minä.

JYVÄSKYLÄN poliisitalossa käy suihke.

Syyttäjä Mikko Jaatinen ja rikosylikomisario Pauli Huuskonen ovat mediapommituksen kohteena. Kertokaa enemmän, kertokaa kaikki.

Jaatinen ja Huuskonen eivät murru eivätkä laula. He ovat jämptejä, päästävät suustaan vain sellaisia tietoja, jotka eivät tässä yli 12 vuoden jauhomossa hetkauta enää tuumaakaan.

Laajavuoresta on poliisitaloon fyysisesti lyhyt matka.

Henkisesti etäisyys on tallaamaton.

JOTENKIN TÄMÄ on niin kornia.

Vaikka suurin osa kansasta on jo pudonnut lonkeromaisen dopingsaagan ulkokehälle - jaksamatta ottaa enää selvää, mikä kohahdus liittyy mihinkin - ydinkohdan kaikki ovat tajunneet jo pitkään. Ladulla on remelletty huijaamalla ja mediassa sekä oikeussaleissa on puhuttu niitä näitä, syyttäjän mukaan valehdeltu.

Sinänsä hienoa, että KRP tutkii ja syyttäjä syyttää ja oikeus istuu. Paketti olisi hyvä purkaa atomeihinsa, väärää todistusta vannoneet olisi hyvä saattaa vastuuseen. Mutu-tieto on korkea aika paaluttaa faktalla ja konkretialla.

Mutta sanokaa, mikä tässä tarinassa voi enää mykistää.

Tai mikä käänne voi tehdä Kirsi Perälän, Jesse Väänäsen ja Anssi Pentsisen sinnikkään kapuamisen kinkareen päälle henkisesti edes vähän helpommaksi?

"Uskon, että nykyhiihtäjät voivat kääntää tämän sotkun positiiviseksi asiaksi", Hiihtoliiton puheenjohtaja Matti Sundberg loihi lausumaan keskiviikkona.

Minä en usko.

TÄSTÄ eteenpäin?

Oikeus pui juttua aikanaan. Pekka Vähäsöyrinki, Jari Räsänen, Mika Myllylä, Kari-Pekka Kyrö ja kumppanit kertovat kukin versionsa. Kansa kuuntelee jälleen kerran herkällä ja uteliaalla korvalla.

Aika moni on tosin jo nyt kyllääntynyt koko aiheeseen. Taikasanat "hiihtodoping", "Hiihtoliitto" ja "Kyrö" hyppyyttävät yhä seinille, mutta rehellisesti sanoen perimmäinen tenho on jo haihtunut kuin hääyön tuoksu.

Voin lohduttaa lukijoita. 12 vuoden kuluttua - joskus vuonna 2022 - tämän dopingin ja narrausleikin varjo on jo väistynyt.

Kokonaan toinen juttu on se, onko huippu-urheilussa enää siinä vaiheessa mitään varjostettavaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja