Hiihtopummi

Minkäs teet. Pakko ripittäytyä Heikki Pasaselle. Heikki Pasanen on Laajavuori Oy:n toimitusjohtaja, minä taas hänen hallitsemiensa maiden ahkera könyäjä, sitä kautta rikollinen.

Olen kurja ja katala. Olen hiihtopummi. Koko tämän hemmetin pimeän syksyn olen vetänyt Pasasta nenästä. Olen kiertänyt Laajavuoren suurella vaivalla tykitettyä ensilumenlatua yhden jos toisenkin kerran. Maksamatta viiden euron latumaksua.

Hätkähdin rötökseni suuruutta vilkaisemalla "harjoituspäiväkirjaani". Lintsari on käynyt pyörimässä Laajavuoren 800- ja 1 200 metrin lenkeillä kilpahiihtäjien jaloissa 19 kertaa. Kahdesti olen lystistä vitosen pulittanut - vain siksi, että en ole onnistunut väistämään lipunmyyjiä.

Sitä paitsi lopulta vajosin raskolnikovilaisessa sielunmaisemassa niin alas, että jätin, ähäkutti, toisen ostamani lipun roikkumaan hiihtopusakan hihaan.

Eikä kukaan ole käynyt kurkkaamassa kortissa olevaa päivämäärää: 29. marraskuuta.

Mitenkä puolustaudun?

No, en paljon mitenkään. Pummi mikä pummi. Siihen tosin voin (turpa)käräjillä vedota, että vuosi sitten ostaa humautin 40 euron kausikortin heti ensilumenladun tultua. Ehdin hiihtää tykkiladulla kahdesti, kunnes taivas aukaisi luukkunsa ja valkaisi muutamaksi viikoksi koko maan luonnolliseen hiihtoasuun.

Niinpä räknäsin tänä syksynä, että suihkinpa nyt hetken ikään kuin vanhan talven lumilla. Ja sitten. Tilaisuus teki varkaan.

Hiihtäessäni olen laskeskellut paitsi kilometrejä myös euroja. 19 kertaa viisi euroa. Se tekee 95 euroa. Sen olen säästänyt. Sen olen myös velkaa.

Pah, nyt kaduttaa. Joulu on tulossa, ja minulla morkkis.

Pasasen ahkera pataljoona on pitänyt huolen siitä, että musta joulu ei ole meille tanan hiihtohörhöille sysimusta. Koomiselta näyttävän valkoisen vanan ylläpitäminen keskellä paljasta maata on luojan lykky, iso ihme ja kiitoskumarruksen väärti.

Siispä lupaan, Heikki, että vielä tänään hiihtopummi työntää sinisen pipon syvälle päähänsä, marssii Laajarin tiskille ja lunastaa itselleen 40 euron taikakortin, jolla saa valtuudet huuhailla kilpahiihtäjien tulppana niin usein kuin haluaa.

Ei huonolla omallatunnolla hiihtäminenkään ole pöllömmältä tuntunut, mutta saattaa olla, että mieli puhtaana lykkiminen on vielä paljon, paljon hauskempaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja