Hikoilu - tuo niin ihana asia, jota ei enää nykyisin osata arvostaa

Episodi 1: Olin taannoin katsomassa yleisurheilun Keski-Suomen hallimestaruuskisoja. Kisoissa naisten 60 metrille osallistui lähes 30 juoksijaa. 3 000 metrille starttasi tasan kaksi.

Ensimmäisenä ajatuksena harmittelin sitä, että ei tullut houkuteltua kotitalouden kauniimpaa edustajaa radalle. Piirin mestaruusmitali on kuitenkin kova juttu, tai oli ainakin ennen muinoin.

Sitten aloin ihmetellä, miksi pitemmän matkan juokseminen ei kiinnosta. 60 metrillä nautinto on ohi muutamassa sekunnissa. Eikö olisi mukavampaa harrastaa liikuntaa samalla rahalla kauemmin?

Mutta ei kai kestävyyslajit nykyisin kenellekään sovi. Niissähän hengästyy ja kaikkien pahimmassa tapauksessa 3 000 metrillä tulee hiki. Hui, kuinka kauheaa.

EPISODI 2: Olin jokin aika sitten odotushuoneessa. Käteeni sattui naisille suunnattu Sport-lehti, jossa oli juttua siitä, kuinka monet kuntoilijat harmittelevat, että ryhmäliikunnassa tulee hiki. Annettiinpa artikkelissa jopa vinkkejä, kuinka hikoilua voisi vähentää.

Mystistä. Ennen lehden lukemista olin ajatellut, että yksi liikunnan ideoista on nimenomaan saada hiki liikkeelle. En ollut ymmärtänyt yhtään olla huolissani siitä, että paitani oli kostunut höntsäsählyn tiimellyksessä. Olin jopa saanut suurta nautintoa huomatessani, kuinka kuona-aineet poistuvat kehostani hien mukana.

Olenpa ollut moukkamainen...

EPISODI 3: Olin pari vuotta sitten opettajana pienehköllä kyläkoululla. Se oli jopa ihan mukavaa työtä, sillä lapset olivat erittäin reippaita. He olivat jopa niin reippaita, että välitunneilla he juoksivat, painivat, kiljuivat ja, niinpä, hikoilivat.

Luokassa tuo hiki saattoi kieltämättä hieman tuoksua. Jotain muuta opettajaa haju olisi saattanut häiritä, mutta minun vanhassa kehossani asuu yhä maalaislapsi, jonka mielestä hikoilu on tervettä ja kuuluu pienen lapsen arkipäivään.

Mitä tässä maailmassa tehdään väärin, kun noistakin maalaislapsista kasvaa aikuisia, joiden mielestä hikoilu on iljettävä asia, jota pitää viimeiseen asti varoa? Kaupungissahan tilanne on vielä pahempi. Monet nykylapset epäilevät olevansa sairaana, jos jostain syystä liikkuvat sen verran, että otsalle ilmestyy jotain kosteaa.

EPISODIT muodostavat teoksen, jonka voisi nimetä Oodiksi hielle. On harmillista, että nykypäivän ihmiset pelkäävät hikoilua. Se on oikeasti iloinen asia, josta pitäisi osata nauttia. Itse ainakin tunnen sitä enemmän ylpeyttä mitä enemmän kylpyhuoneessa on kuivumassa hikisiä urheiluvaatteita.

Ja onhan se niinkin, että kun on runsaasti hikoillut, myös jokailtainen jäätelöannos maistuu tavallistakin paremmalta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.