Hiljentymään ennen työpäivää

Tunnustan. Käyn kirkossa erittäin harvoin. Käytännössä vain silloin, kun joku kastetaan, konfirmoidaan, vihitään tai siunataan viimeiselle matkalle. Keskimäärin kerran vuodessa kirkon ovi aukeaa myös työnantajan passittamana.

Tunnustan myös, että kirkon perusliturgia jättää ulkoa opitun maun. Virretkin ovat minun kohdallani sattuneet olemaan tilaisuuden luonteesta huolimatta pääasiassa laahustavia ja tosi synkkiä, joita veisatessa on tehnyt mieli itsekin vajota maan alle.

Joulun alla Jyväskylän kaupunkiseurakunta ilahdutti järjestämällä töihin matkaaville aamuhartauden pääkirkossaan. Harmittaa vieläkin, että hoksasin sen liian myöhään. Pieni hiljentyminen kodin aamuhässäkän ja kiireisen työpäivän välissä tekisi hyvää useamminkin.

Vaikkapa kerran kuukaudessa puoli tuntia riittäisi. Muutama kaunis ja mukaansa tempaava virsi, lyhyt ajassa kiinni oleva saarna tai puhe - ei se muuta tarvitse. Vielä kun kirkon penkit olisivat edes hitusen mukavampia, minua ei pidättelisi mikään.

Paitsi yksi asia. Kevytohjelmilla kalastelu. Kuten nämä Juice-konsertit sun muut tilaisuudet, joissa kirkko valjastetaan aivan muuhun tarkoitukseen kuin alun perin on tarkoitettu.

ENTÄ NUORET? Miten netin, mesen, ämppärin ja tv:n pauloissa elävät saataisiin kiinnostumaan sanasta?

Jospa jumalanpalvelukset olisivat reaaliajassa netissä, saarnat luettavissa seurakunnan kotisivuilla ja pappiinkin saisi pikayhteyden mesellä.

Tällä matalamman kynnyksen tiellä ollaan jo, sillä virsiä voi ladata kännykkään soittoääneksi. "Soi kunniaksi Luojan" - tosin à la Samuli Edelmann - on parhaillaan erään palvelun Top-10:ssä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.