Hilseilevä narina suomen kielen köyhtymisestä

2000-luvun alku jää historiaan aikana, jolloin puhekielessä käytettävien substantiivien määrä romahti neljään. Substantiivit ovat juttu (tai tuttavallisemmin jutska), systeemi, meininki ja hässäkkä. Ne kattavat maailman kaikki esineet ja asiat.

Neljän substantiivin puhekielen lanseerasi kokkisotaveteraani Harri Syrjänen television ruoanlaitto-ohjelmissa vuosituhannen alkupuolella.

Kokkisodassa Syrjänen puhui tähän tapaan:

"...sit samalla kun mä graavaan tän kalahässäkän, niin toi perunajutska saa vetää jääkaapissa rauhassa itteensä makua. Lisukkeeksi mä teen mun kehittelemän vihannessysteemin, ja ton tötsän, elikkäs jälkkärin päälle mä ruiskutan pullosta tällästä kastikemeininkiä..."

Syrjäsen nelisubstantiivikieli on malliesimerkki ilmiöstä, jota monialahuolestuneet dosentit kutsuvat kielen köyhtymiseksi. Olkaamme siitä kaikki huolissaan tämä hetki.

Noin.

Mutta väliäkö tuolla?

Harri Syrjänen teki sarallaan televisiohistoriaa. "Sopppamies" esiintyi julkisuudessa ensimmäisenä suomalaisena mieskokkina ilman kalevalaista päähinettä. Hän irrotti tv-ruoanlaiton marttaperinteestä ja kiehautti Kokkisodasta rennon eteläsuomalaisen kastikkeen, jota sopi maistella suoraan kattilasta kerran suussa käytetyllä lusikalla.

Vaan en silti malta olla jatkamatta hilseilevää yliopistonarinaani suomen kielen monimuotoisuuden kuihtumisesta, sillä substantiivinelikon vastuuton käyttö on pesiytynyt kielen kantaviin rakenteisiin.

Joululomamatkalla eräs puhuja ihaili Kärsämäellä keskelle Nelostietä rahdattua jouluista valotähteä. Hän kutsui sitä "valohässäkäksi" ja kehui kauniiksi.

Kaunis se olikin, mutta ei se mikään hässäkkä ole, vaan joulukoriste. Sellainen koriste, jota aluekeskuksen väki esittelee aukeaman kokoisessa lehtijutussa vetovoimatekijäksi, joka tekee Kärsämäestä kiinnostavan joulumatkailukohteen. Se mikään hässäkkä ole.

Mutta jos soppa ei maistu, niin vika ei ole sopan, vaan syöjän, joka taasen syyttää tv-kokkia laimeasta maustamisesta.

Totuus on, että juttu (jutska), systeemi, meininki ja hässäkkä ovat aivan hyviä käyttösanoja. Ne vain ovat murheellisesti kuivahtaneet liiassa käytössä.

Pakko yrittää jotain, vaikka limsasta ovat hapot jo karanneet. Koetan puhaltaa väljähtyneisiin substantiiveihin hetkeksi uutta elämää, josko ne siitä tokenisivat:

"Kalervon työporukka sai Lotossa kahdeksan rastinsysteemillä kuusi oikein ja jokusen alavoiton siihen päälle. Pelitositetta säilytti Kalervon esimies Taisto lompakossaan.

Maanantaina töissä Taisto sanoi hukanneensa kupongin, mistä syntyi avokonttorin laajuinen hässäkkä. Forumin aulassa naamatuttu portsari kertoi Kalervolle jutun, että Taistolla oli arvontailtana ollut Jyväshovissa kova meininki päällä.

Oli tarjonnut drinksut Ritvalle ja Hannelelle ja juonut itse pallolasista koko illan kunnes oli rojahtanut istuviltaan kokolattiamatolle. Sitten se oli ajanut kahdella taksilla kotiin.

Eilen Veturin Shellillä tiedettiin Kalervon työpaikalla jutskailtun rosisjutusta Taistoa vastaan."

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.