Hirmuinen hypetys

Kehtaisinko sanoa? En taida. Vaan jos sittenkin.

Tuskin olen mietteideni kanssa yksin. Varmaan jonkun muunkin mielestä hypetys pikkuleijonien eli alle 20-vuotiaiden jääkiekon MM-voitosta on mennyt jo hiukkasen överiksi.

Ei, älkää ymmärtäkö väärin. Kaikki kunnia nuorille kiekkoilijoille.

Nuoret leijonat ovat voittonsa ansainneet hienolla työllään. Lisäksi he ovat osanneet kantaa saamansa huomion esimerkillisesti: neste ei hölsky päässä eikä juhlissa lasissa. Aivan mahtavia tyyppejä ovat.

Mutta aikuisten tolkullisuudesta ei voi olla yhtä varma. Sen verran tohkeissaan voitosta nyt ollaan.

Nuorten leijonien energia ja loistava asenne vastustajia kohtaan on toki huomionsa ansainnut.

Mutta nuorten valloittavaa intoa, tulevaisuuden uskoa, onnistumisia ja yhteen hiileen puhaltamisen kykyä on jääkiekkokaukalon ulkopuolellakin. Tätä me rajoittuneet aikuiset emme ei valitettavasti riittävän hyvin noteeraa.

Otamme vain hetken hypetyksen ja palasen nuorten leijonien voitosta piristämään päiväämme. Sen jälkeen voimmekin unohtaa koko nuorison kykyineen ja tarmoineen.

Muutamia vuosia sitten televisiossa pyöri ohjelma, jossa etsittiin Suomen parasta koulumusikaalia. Stage-ohjelmassa kuusi lukiota teki oman esityksensä alusta loppuun valmentajan tukiessa taustalla. Myös Jyväskylästä oli mukana Cygnaues-lukion joukkue.

Homma toimi vähän niinkuin jääkiekossa: voitto oli mielessä, strategioita hiottiin ja vastustajiin suhtauduttiin kunnioittavasti. Sekä musikaalintekijöistä että pikkuleijonista löytyi voimaa, jota ei voinut olla aistimatta jopa ruudun välityksellä. Yhteistä musikaalin tekijöille ja pikkuleijonille oli tarttuva energia ja innostus tekemiseensä.

Tosin Stagen lopputulokset olivat mielenkiintoisempia kuin kaukalon tapahtumat, mutta tämähän on tietenkin mielipidekysymys. Stagen äärellä tunnustan liikuttuneeni.

Ohjelman loi Marco Bjurström, joka tunnetaan positiivisuutta korostavasta nami-nami-hokemastaan.

Pikkuleijonien voitto on ollut suomalaisille nami-namia ja mikäs siinä. Tosin voitto on saanut jotkut höpisemään jopa siitä, että tästä se Suomi taas nousee – eikä kyse ole urheilumenestyksen jatkumisesta vaan Suomen talouden kasvu-uralle saamisesta. Älkäähän nyt.

Mani-mani-kasvu-uralle ei päästä vain kerääntymällä palelemaan torille.

Tottakai iloinen mieli siivittää Suomen taloutta paremmin kasvuun kuin yleinen kurjistelu: tästä on puhuttu paljonkin. Mutta jotain kohtuutta näissä kasvuhöpinöissäkin pitää olla, pliis.

Harmi, että meille aikuisille kelpaa harvoin tunteiden tulkiksi muu kuin urheilu. Vielä harvemmin havaitsemme nuorten energiaa muualla kuin urheiluareenoilla.

Nuorten into ja luottamus tulevaisuuteen näkyy vaikkapa koulunsa päättäneiden kevätjuhlissa tai nuorten vapaaehtoistoiminnassa. Se liekehtii muillakin julkisilla areenoilla kuin kaukaloissa.

Joku voi todeta, että hyvä että nuorten tarttuva into nähdään edes urheilussa. Mutta jospa asian havaitseminen leviäisi viimein sieltä muuallekin. Se energia meidän aikuisten kannattaisi nähdä kaukalovoittojen välissäkin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.