Hirvituuri osui kohdalle ilman vuosien odottelua

Lähes joka syksy jo pienestä pitäen on tullut käytyä sorsametsällä isän ja muiden sukulaisten mukana.

Enemmän metsästys alkoi kiinnostaa muutama vuosi sitten.

Toissa kesänä sitten sain metsästyskortin ja heti saman syksynä ammuin hirvimerkin. Siitä se sitten alkoi.

VIILEÄNÄ JOULUKUUN aamuna istuin passissa aukon laidassa hieman väsyneenä edellisestä illasta. Makkarat oli juuri paistettu ja nyt vain odoteltiin.

Aamulla hirvikopilla oli puhuttu, että eiköhän tänään lopeteta tämä metsästys.

Jäljellä oli enää yksi hirvi, joka oli riistanhoitoyhdistyksen lupahirvi, ja oli siis menossa myyntiin.

HETKEN ISTUSKELTUANI sain tietoa, että koira haukkuu sarvipäistä hirveä. Kohta alkoikin kuulua koiran haukku läheltä, jolloin tajusin, että nyt se tulee ja suoraan tänne. Samassa aukon laidasta tuli sarvipäinen hirvi suoraan kohti koira kannoillaan.

Tähtäsin, mutta en ampunut, vaan päätin odottaa vielä hetken. Kun hirvi kääntyi kylki minuun päin, matkaa ei ollut kuin noin 30 metriä.

Tähtäsin rintakehään ja ammuin.

LAUKAUKSEN JÄLKEEN ensimmäinen ajatus oli, että osuikohan se ollenkaan. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että paukku osui suoraan keuhkoihin. Hirvi käveli vielä jonkun matkaa ja kaatui sitten.

Siellä se sitten köllötteli pienen männyn juurella, neljäpiikkinen hirvi. Tunne oli uskomaton.

En kyllä aamulla lähtiessäni olisi uskonut kaatavani hirveä ja vieläpä sarvipäätä.

ENSIMMÄINEN ONNITTELIJA oli pappani, joka oli ollut viereisessä passissa. Hän tökkäsi lakkiini havun oksan kaatajan merkiksi. Hetken kuluttua onnitteluja alkoi sadella enemmänkin. Kaikki hirvimiehet kävivät onnittelemassa ja porukan pomo tökkäsi vielä toisenkin havunoksan lakkiini.

Myöhemmin sai kuulla hauskoja kommentteja metsästäjiltä, siitä miten "raaka nainen" olen, ja ettei minulle kannata tulla kovin uhoamaan. Tämä oli mahtava päätös hirvikaudelle.

Mukana oli kuitenkin paljon tuuria, sillä usein sitä ensimmäistä hirveä voi joutua odottamaan pitkään.

YLEENSÄ IHMISET ihmettelevät metsästysharrastustani juuri siksi, että olen tyttö. Metsästys ei kuitenkaan katso henkilön ikää tai sukupuolta, vaan sopii hyvin kaikille. Riittää, että on vain tarpeeksi innostusta.

Tärkeintä on ollut ettei yhdeltäkään metsästäjältä ole kuulunut epäilyjä ampumataidoista tai muusta, vaan kaikki ovat olleet kannustavia.

Ja tärkeintähän metästys harrastuksessa on, että kaikilla on mukavaa.

Kirjoittaja on 16-vuotias metsästyksenharrastaja Pihtiputaalta, joka ampui ensimmäisen hirvensä joulukuussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.