Historia haisee yllättävän pahalle

Kuvittele Ranskan kuninkaan ja hänen hovinsa elämää Versailles’n palatsissa. Aika upeaa, vai mitä? Keksisipä joku aikakoneen, niin pääsisi sinne itsekin.

Mielikuvamme menneisyyden kuninkaallisista ja heidän elämästään perustuu vain vähän todelliseen historiaan ja paljon telkkariin ja elokuviin. Viihteen pitää näyttää hyvältä – sekä tuoksua. Versailles’n mielikuvatuoksu omassa päässäni syntyy puutarhan ruusuista ja naisten hajuvesistä.

Tämä on hyvin kaukana todellisuudesta. Menneiden vuosisatojen ranskalaiset kävivät toki kylvyssä, vaan hyvin harvoin nykykäytäntöön verrattuna. Ulostamiseen ei suhtauduttu menneinä aikoina yhtä häveliäästi kuin nykyään. Versailles’n tuhannet päivittäiset vieraat saattoivat tehdä tarpeensa palvelijan tuomaan pottaan melko julkisesti.

Valtavassa Versailles’ssa ei ollut vessoja läheskään tarpeeksi, joten torttuja väännettiin myös käytäville ja nurkkiin. Kuningas Ludvig XIV määräsi palvelijansa siivoamaan julkisten paikkojen ulosteet kerran viikossa. Vessoina käytettiin myös kuninkaan rakkaita appelsiinipuita. Kutsu Versaillesiin oli iso juttu aatelisille, mutta palatsin tuoksumaailmaa pidettiin yleisesti kamalana.

Käsityksemme kuninkaallisten ja aatelisten historiasta on viihteen hygienisoima ja romantisoima, mikä on ymmärrettävää. Todellisuus ei olisi viihdyttävää.

Myös aikamatkaajan visuaaliset nautinnot jäisivät vajavaisiksi. Maailman oli pimeä paikka ennen sähkövalon keksimistä, palatseja myöten. Tuli toki valaisee mukavasti mutta aiheuttaa omat ongelmansa. Valtavaa tanssisalia ei voi mitenkään valaista kokonaan avotulella.

Auringon laskettua kuninkaallistenkin elämä oli kovin pimeää. Silti en muista nähneeni yhtään elokuvaan, jossa menneiden vuosisatojen aatelinen olisi hämärän tultua liukastunut palatsissa ihmisen omaan luomuliukumiinaan.