Historia on vakava asia

Japani ei ole liiemmälti pyydellyt anteeksi synkkää imperialistista menneisyyttään Kiinassa ja Korean niemimaalla 1900-luvun alkupuolella. Siitä Kiina ja Etelä-Korea ovat Japania myös toistuvasti muistutelleet.

Mailla on historian tulkintojen lisäksi kiistoja aluevesistä ja saariryhmistä Etelä-Kiinan merellä.

Japanin pääministeri Shinzō Abe on nähnyt yhdeksi ratkaisuksi ongelmiin kansakunnan historiallisen muistin muokkaamisen muun muassa muuttamalla kouluopetusta. Kuluvalla viikolla Japanin hallitus ilmoitti ohjeistavansa uudelleen koulujen historian ja maantiedon opetussuunnitelmia muun muassa kiisteltyjen meri-alueiden osalta.

Venäjällä presidentti Vladimir Putin ilmoitti vuosi sitten historian opetuksen uudistamisesta. Putin asetti tavoitteeksi, että kouluille laadittava historian oppikirjasarja poistaisi monitulkintaisuuden ja tarjoaisi yhtenevän, virallisen käsityksen Venäjän historiasta. Tavoitetta kuvatessaan Putin käytti käsitettä ”kanonisointi”.

Putinin aloitteen venäläisissä tulkintapuheenvuoroissa uudistuksen valmistelijat näkivät tavoitteeksi yhden totuuden politiikan, objektiivisen ”tieteellisen totuuden” tuottamisen yksittäisistä historiallisista tapahtumista. Patrioottisuuteen kasvattaminen kuuluu uudistajien mukaan historian opetuksen tavoitteisiin, ja koska ”historia on osa julkista diplomatiaa”, valtion pitää esittää näkemyksensä omasta historiastaan omassa instituutiossaan, valtion kouluissa.

Suomessa ollaan tyystin toisilla linjoilla. Lukio-opetuksen uudistamisen yhteydessä on esitetty, että lukio pitäisi voida suorittaa vaikka opiskelematta lainkaan esimerkiksi historiaa, yhteiskuntaoppia tai maantiedettä.

Katsotaanpa tapauksia lähemmin mainittujen oppiaineiden näkökulmista. Jos maantiede ymmärretään mahdollisimman ”luonnontieteellisesti”, eri paikkojen fyysisenä sijaintina, siihen liittyy vain vähän tulkintaa. Esimerkiksi presidentti Juho Kusti Paasikivi katsoi aika ajoin tarpeelliseksi muistuttaa suomalaisille, että maantieteelle emme voi mitään.

Saaret Etelä-Kiinan merellä sijaitsevat missä sijaitsevat. Mutta niihin voi saada paremman otteen käyttämällä historiaa ”aputieteenä”, esimerkiksi esittelemällä vanhoja karttoja tai muita asiakirjoja, jotka vievät todistelua haluttuun suuntaan. Tästä pitäisi alkaa myös lähdekritiikki.

Venäjällä ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill odottaa, että uudesta historian opetuksesta poistuisivat omaan maahansa ja kansaansa halveksuen suhtautuneet hahmot. Kirkko toivoo siis valtiojohdon tavoin paluuta johtajia kunnioittavaan yksityiskohtien suurmieshistoriaan vastakohtana erilaisille ja ristiriitaisille tulkinnoille, oivaltamiselle ja kriittisyydelle. Tässä kaikuu totalitarismi.

Japanin ja Venäjän esimerkit ovat arveluttavaa historian hyväksikäyttöä.

Suomessa historian opetussuunnitelmiin ei kuulu menneisyyden ”objektiivinen” esittäminen. Historia tuottaa tulkintoja, joissa menneisyys ja nykyisyys kytkeytyvät aina toisiinsa. Sitä kautta historia oppiaineena voi avata näkymiä myös nykyisyyden ja tulevaisuuden ymmärtämiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.