Historian suurin myytti ja Mannerheim

MTV3:n uutiset kertoi hiljattain C.G. Mannerheimin murhayrityksessä keväällä 1943. Uutinen oli mielenkiintoinen ja löydetyt asiakirjat lisäinformatiivisia, vaikka itse asia ei ole tuntematon historian kirjoissa.

Mikkelin päämajassa palvelleen komentoesikuntapäällikkö W.E. Tuompon vuonna 1968 julkaistuissa päiväkirjoissa lukee 23.3.1943: "Tännekin on pudotettu desantteja, joista osa on saatu kiinni. (Erään tehtävänä oli marsalkan murhaaminen.)"

Uutisen ilmestyttyä sunnuntaina oli ajan kysymys, milloin tämä "uusi tieto" tarkennettaisiin kolmannen valtiomahdin vahtikoirassa, netin keskustelupalstoilla. Kansalaisosallistumisen odotukseni palkittiin maanantaina kello 16.21. Nimimerkki Pro historia tiedotti Helsingin Sanomien keskustelupalstalla, ettei uutinen ollut "täysin uusi juttu".

Uuden ja jännän tiedon julkaiseminen kihelmöi historiantutkijoita, mutta merkityksellisen löydön tekeminen on harvinaista.

Alkuinnostuksen tärisevissä kourissa uudeksi tiedoksi luulonväärtti paljastuu useimmiten asiaan perehtymisen jälkeen unohdetuksi tai vähemmän esillä olleeksi tiedoksi.

Vanhaa historiatietoa voi mainiosti paljastaa aika ajoin uudelleen, joskin lähellä on sekin historiaton aika, jolloin Subin tekstitelevision jymypaljastuksessa kerrotaan Suomen olleen Hitlerin Saksan liittolainen.

Parasta uutta tietoa on usein uudesta vinkkelistä pureskeltu näkemys vanhasta asiasta. Tutkimus tuhoaa pienin askelin menneisyyden haamuja.

Myytti on perustelematon uskomus, mutta nykymyytti tuntuu olevan tutkimustulos, jonka sisältöä esitellään suurena paljastuksena historia-aiheista elokuvaa tai romaania julkaistaessa.

Kriittisen median tehtävänä on olla lankeamatta "tabuja rikkovien ja myyttejä purkavien" mediatiedotteiden ansaan. Esimerkiksi "sisällissotien vaiettu tabuaihe" voi olla huonosti tunnettu asia, mutta kirjailija tai käsikirjoittaja tuskin on tehnyt uraa uurtavaa perustutkimusta.

Välillä kuulee karmeita tarinoita, kuinka (vapaasti tulkiten) historiankirjoituksemme piiloutuu myyttiörkkien armeijaa ja tutisevat tutkijat kiertelevät pientä, haavoittunutta myyttiä sörkkien sitä kepillä selvittäessään, voiko sen kimppuun jo käydä. Arvaukseni on, etteivät nykytutkijat pihtaa löytämiään rupisia riimejä kansallisia legendoja palvoakseen.

Lähihistoriamme tulkitaan uudelleen lähivuosikymmeninä.

Historiantutkimuksen pikavoitoista haaveilevat myytinmurtajat joutuvat kuitenkin havaitsemaan, että onhan näitä myyttejä sörkitty jo useaan otteeseen.

Osmo Jussila purkaa teoksessaan Suomen historian suuret myytit (2007) yksiin kansiin. Loput myytittömät tiedot lukija joutuu metsästämään tuhansista tutkimuksista. Suomen historian suurin myytti on, että historiankirjoituksemme on yhtä suurta myyttiä.

Kirjoittaja on Suomen poliittisen historian tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.