Hiuksiin on aina liittynyt jotain mystistä

Kaks miestä oon saanut, vaikka ei oo ikkään polokkatukkaa ollu, mummoni tapasi sanoa. Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa naiset leikkasivat 1920-luvun alussa hiuksensa ja sekös oli ihmetyksen aihe. Jopa Jyväskylässä uuden ajan airut, arkkitehti Elsi Borg herätti pahennusta polkkatukallaan.

Hiuksiin on aina liittynyt jotain mystistä. Niissä on uskottu asuvan ihmiseen itseensä liittyvää voimaa. Raamatun Simson menetti kykynsä tehdä ihmetöitä, kun Delila leikkasi Simsonin nukkuessa tämän seitsemän palmikkoa. Edelleenkin hindumiehet piilottelevat pitkiä hiuksiaan turbaaniensa alla. Aitoja hiuspidennyksiä varten taas monet intialaisnaiset joutuvat luopumaan kutreistaan. Juutalaisilta hiukset ajeltiin aikoinaan nöyryytyksen vuoksi. Samaa sukua lienee armeijassa alokkaiden päiden kyniminen.

Napoleonin sotien aikana kullan puuttuessa hiuksista tuli tärkeä korujen raaka-aine. Erityiseen kukoistukseen hiuksista valmistetut korut kohosivat kuningatar Viktorian ajan Englannissa. Koska korujen tekemiseen soveltui parhaiten taipuisa pohjoismaalainen hius, niistä tuli haluttua kauppatavaraa. Paitsi englantilaisten myös pietarilaiskaunottarien kauloja koristaneita koruja punottiin etenkin Taalainmaalla Ruotsissa. Pienestä Våmhusin kylästä taito levisi myös Suomeen.

Itseltäni katkesi ensimmäinen, lievästi kihara, vaalea hiustupsu ollessani viisivuotias. Olin saanut täitä päähäni ja äiti arveli, että paras keino päästä niistä oli leikata hiukset. Voi sitä surua. Kaiken lisäksi vaalean sulouden tilalle kasvoi maantienvärinen, suora tönkkö, joka on säilynyt harmaantumiseen saakka. Ensimmäinen hiuskiehkura sidottiin silkkinauhalla ja ripustettiin vintille. Siellä se oli säilynyt Hämeessa asumisenkin ajan.

Hiustupsuni muistin nähdessäni vaaleat hiuskiehkurat Kiasmassa Denise Grünsteinin Figurine-teoksessa. Muotikuvaajana uudessa kotimaassaan Ruotsissa tunnetuksi tullut Grünsteinin oli peittänyt valokuvissaan näyttelijän kasvot hiuksilla. Näkyväksi sen sijaan oli tehty Head Hunter -teoksessa niskatuki. Siihen naiset saivat nojata päätään, kun muotokuvia aikoinaan otettiin pitkillä valotusajoilla. Irvokkaimmalta tuntui kuva meren rannalle asetetun pöydän ylle kumartuvasta kasvonsa hiuksilla peittäneestä naisesta, jonka jalkojen juuressa rantahietikolla lepäsi useita erivärisiä peruukkeja. Kuvauspaikaksi taiteilija oli valinnut Tanskan Skagenin, jossa toimi Pohjoismaiden ensimmäinen taiteilijasiirtola.

Mukana näyttelyssä on myös juutalaistaustaisen Denise Grünsteinin ensimmäinen videoteos Kaikki liha on kuin ruoho. Siinä hiuksia laskeutuu pöydälle ja nousee siltä Morton Fielmanin musiikin tahdissa. Väkivaltaisuudesta huolimatta teos toimi maalauksen tavoin.

Lisää katkaistuja hiuksia kohtasin Taidemaalariliiton galleriassa Anita Kaiholan mustavalkoisessa maalauksessa Fallen Hair. Teoksesta oli runollisuus kaukana, mutta katkaistut hiukset lattiakaivoa vasten viestivät edelleen samasta väkivallasta, jota aikoinaan tunsin kun hiuksiani leikattiin ensimmäisen kerran.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vakituinen avustaja.