Hoitajan kämmenellä

Voisin vieläkin käydä piirtämässä jalanjälkeni sairaalan teho-osastolla juuri siihen paikkaan, jossa seisoin, kun näin muutaman päivän ikäisen keskosvauvani ensimmäistä kertaa kokonaan ilman rihman kiertämää.

Vasta silloin järkytys pääsi kunnolla pintaan. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaansa syntymään joutunut pikkuiseni näytti niin kertakaikkisen surkealta rääpäleeltä ja hän sentään oli iso keskonen.

Hoitajan kämmenellä lepäävän pikkuiseni tikunohuet jalat roikkuivat velttoina suoraan pienestä vartalosta. Myös käsivarret olivat olemattomat, sormista puhumattakaan.

Itku pyrki väkisinkin esiin, mutta en halunnut näyttää sitä. Huolissani ajattelin, että pikkuiseni vaistoaisi järkytykseni ja pahoittaisi mielensä ja kuvittelisi turhaan, etten hyväksy häntä sellaisenaan.

KESKOSVAUVOJEN ÄIDEISTÄ usein tuntuu, että koko äitiys on vielä vaiheessa. Itsekin vielä synnytyksen jälkeen erehdyin usein kuvittelemaan, että siellä masussa se vauva vielä on. Mutta ei hän ollut.

Tuli tunne, että pikkuiselle pitää kaikin keinoin yrittää korvata hänen ennenaikainen syntymänsä. Eihän ollut vauvan syytä, että hän joutui lähtemään turvallisesta kohdusta liian aikaisin. Mutta ei sen puoleen: ei se ollut kenenkään muunkaan syytä. Tunsin, että pienelleni piti tarjota vain kaikkein parasta ja siinä tilanteessa se oli oman äidin maito. Maidon nostattaminen "lypsykoneella" olikin jo toinen juttu.

Ennenaikainen synnytys, sektiohaava masussa, vauvasta erossa oleminen sekä jatkuva reissaaminen kodin ja sairaalan väliä eivät olleet helpoin yhdistelmä maidontuotantoa ajatellen.

"ISO" KESKOSENI JAKSOI pian syödä suun kautta ja letkut voitiin poistaa. Täysiaikaisista vauvoista hänet erotti paitsi koko, mutta myös se, että kovin suurta mekkalaa hän ei itkullaan saanut aikaan. Senpä vuoksi, kun pikkuiselle tuli yöllä nälkä, alkoi hän vipsuttaa ilmaan pienillä käsillään. Siitä olemattoman pienestä äänestä tiesin, että nyt on aika herätä.

Pikkuiseni tavoitti kehityksessään täysiaikaiset vauvat melko nopeasti. Nyt hän tavallinen 11-vuotias tyttö, jonka pitkät kintut ja kädet ovat vipsuneet entistä vauhdikkaammin ja ääntäkin on jo lähtenyt, aika paljonkin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen uutistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.