Hoitajatko ahneita?

Hoitajat vaativat lisää liksaa. Kolmentoista prosentin korotus ei riitä, kun muutkin saavat liki yhtä paljon. Palkkakuopasta on noustava nyt kerralla, linjasi ammattijärjestö Tehy eilen.

Joku voisi pitää Tehyä ahneena. Voisi väittää, että hoitajien tavoite ei edes ole oman tulotason kasvattaminen, vaan muiden reilu nokittaminen. Jonkin sortin todellisuuspohjahan tällaisella väitteellä olisi.

Joku toinen taas sanoisi, että ahneuteen on syytäkin. Että puolue, jolla vielä vuosi sitten oli korvat, sahasi sorrettuja sisaria silmään. Lupasi liikoja, koska ahnehti valtaa, ja sinisilmäinen hoitaja uskoi.

Tämän väitteen vahvistaisi ainakin eräs puolue, joka ay-kumppaneineen syytti ahneudesta muita ja ottaa yhä lukua politiikan kanveesissa.



Paljon pidemmällekin voisi ahneuden ketjua jatkaa, mutta mihin se lopulta johtaisi. Siihen ehkä, että joku väittäisi allekirjoittanutta kateelliseksi. Perusteltu voisi olla sekin väite.

Olennaisempaa on kuitenkin kysyä, miksi ahneus on nykyisin niin ongelmallista. Enkä tarkoita tässä nyt moraalista ongelmaa, sillä ahneushan voi tuottaa ihmisille myös hyvää. Puhun semminkin siitä kasvottomasta ja rakenteellisesta ahneudesta, jonka tuloksena yhteiskunnassa on koko ajan entistä vähemmän ahnehtijoille jaettavaa.

Väittäisin, että ongelma syntyy, koska hyvin harva pystyy käsittelemään ahneuttaan avoimesti. Ahneutta paheksutaan, parjataan, syytetään, se kielletään, mutta kukaan ei oikein uskalla ottaa sitä kontolleen.

Ja juuri tämän vuoksi ahneus saa vallita yhteiskunnassa nyt villinä. Niin kauan kuin ahneudelle ei aseteta rajoja, kun enemmistö peittää silmänsä ja levittelee käsiään, hyötyvät tilanteesta vain ne, jotka ovat riittävän härskejä toteuttamaan puhtaaksiviljeltyä ahneutta.

Huutokauppa saa siis jatkua. Turha kai enää edes mainita, millainen loppu ahneella sanotaan olevan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen uutistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.