Hoitorobotti on lähinnä vain lelu

Teknisiä pellepeloton-vempaimia viritellään nyt kiihkeästi terveydenhuollon tarpeisiin. Kasvavalle vanhusväestölle on muun muassa kehitelty elävältä vaikuttava, paijattava ja siliteltävä pehmohylje, ruokahuoltoa on ratkottu valmiita annoksia suoltavalla ruoka-automaatilla ja tuoreimpana keksintönä on vanhusten avuksi tehty Pikku Myytä muistuttava robotti ( Helsingin Sanomat 25.10.)

Robotti tunnistaa vanhuksen puheäänen ja se voi havaita vanhuksen ilmeistä, milloin tämä on surullinen. Silloin robotti voi piristää vanhusta soittamalla tai laulamalla iloista musiikkia. Robotti osaa kulkea vanhuksen perässä huoneesta toiseen ja se voi tarvittaessa ottaa yhteyden lääkäriin tai omaiseen.

Tällaisia keksintöjä esitellään nyt innostuneesti ja niiden jopa uskotaan ratkovan vanhusväestön kasvavan hoitotarpeen. Siihen niistä ei ole, sen luulisi jokaisen ymmärtävän.

Sen sijaan teknisistä vempaimista on epäilemättä iloa, jos niitä käytetään hoitohenkilöstön apuna - mutta ei korvaamaan ihmisen läsnäoloa.

Pikku Myy -robotti voi olla tekniikkaan hurahtaneelle vanhukselle mukava lelu, mutta ei juuri enempää. Robotin tuoma apu vastaisi lähinnä turvarannekkeen luomaa turvallisuuden tunnetta. Muistihäiriöiselle vanhukselle robotti tai mikä tahansa muu vempain epäilemättä olisi entistä suuremman ahdistuksen aiheuttaja.

HOITOHENKILÖSTÖN avuksi luotua uutta teknologiaa aiotaan ottaa käyttöön esimerkiksi Oulun yliopistolliseen keskussairaalan suunnitteilla olevaan avohoitotaloon. Langattomassa avohoitotalossa potilas ei jonottaisi ilmoittautumaan eri luukuille vaan hän ilmoittautuisi sairaalaan sisään tullessaan sähköisen lukulaitteen avulla.

Potilaille annettaisiin omat "hakulaitteet" eli hälytyspilotit, joiden avulla potilas saisi ohjeet siitä, missä hänen milloinkin pitäisi olla. Henkilökunta puolestaan näkisi laitteesta, missä potilas milloinkin seikkailee ja kuka tulee seuraavaksi tutkimuksiin.

Tekniikka auttaisi tällöin sekä potilasta että hoitoväkeä. Potilaan paikantaminen ei silti menisi niin pitkälle kuin niissä yhdysvaltalaisissa sairaaloissa, joissa potilaan ihon alle laitetaan mikrosiru kulun seuraamiseksi.

OLENNAISTA uuden teknologian käyttöönotossa on, ajatellaanko ihmistä potilaana, kansalaisena - vai ihmisenä.

Potilaana hän voi pahimmillaan olla vain toimenpiteiden kohde, jonka oma tahto ja toiveet sivuutetaan. Rooliksi jää olla pelkkä merkintä hakulaitteessa tai potilaskertomuksessa.

Kansalaisena hänen oikeutensa terveydenhuoltoon kyllä tunnustetaan, mutta samalla luistetaan siitä, millä tavalla palvelut turvataan. Tällöin palvelun taso voidaan vetää niin alas kuin mahdollista ja palvelujen tuottajaksi kelpaa lopulta robottikin.

Uuden teknologian käyttöönotto ei saa merkitä sitä, että unohdetaan inhimillinen tarve toisen ihmisen läsnäoloon. Vaikka kehiteltäisiin kuinka villejä keksintöjä, on läsnäolon tarpeen tunnustamisen ja sen mahdollistamisen säilyttävä hoidon perustana.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.