Hoivaajalle tuntuva tuki

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok.) esittämä tuettu hoivavapaa on uudenlainen ja tarpeellinen avaus. Perhejoustojen mahdollistaminen muulloinkin kuin pikkulapsivaiheessa, on ehdottomasti tarpeen.

On sekä yksittäisen ihmisen että yhteiskunnan hyvä, että suvulla on halutessaan mahdollisuus hoitaa omiaan. Yhteiskunnan kannattaa tukea mallia säästöjen, mutta myös henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Mummon ja vaarin on usein parempi olla kotona, osana perhettä, kuin laitoksessa.

Aihe tuntuu puhuttavan ennen kaikkea naisia. Siihen lienee syynsä. Käytännössä moni nainen hoitaa ensin pienet lapset, kirii sen jälkeen pärjätäkseen työelämässä – ja hoitaa työelämän ohessa sekä murrosikäiset lapsena että iäkkäät vanhempansa.

Hoivavapaa helpottaisi yhtälöä, mutta siitä ei saisi tulla vain naisten juttu. Kyse on työelämän tasapuolisuudesta.

Nykymiehet osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin usein siinä missä naisetkin. Työelämän tasa-arvossa on kuitenkin vielä tekemistä. Työn ja perheen välissä tasapainoilu koettelee useimmiten enemmän naisia. Miesvaltaisilla aloilla perhevapaisiin saatetaan yhä suhtautua nihkeästi, jopa torjuvasti.

Yhteiskunnan kannattaisi tukea hoivavapaalle myös miehiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi tukijärjestelmää, joka olisi aidosti kannustava.

Onnistuessaan hoivavapaajärjestelmä säästäisi merkittävästi yhteiskunnan rahoja vähentämällä esimerkiksi kalliiden vanhuspalvelujen tarvetta.

Ikääntyneiden hoidossa yhteiskunnalle kertyvät säästöt ovat niin merkittäviä, että myös tukijärjestelmää on tehtävä tosissaan. Pienet porkkanat, esimerkiksi hoitovapaan kaltainen järjestelmä ei riitä.

Alle kolmivuotiasta kotona hoitava vanhempi saa hoitorahaa 336,67 euroa kuukaudessa. Lisäksi, perheen tuloista riippuen, maksetaan enintään 180,17 euron hoitolisä.

Järjestelmä on sellainen, ettei juuri kukaan perheensä pääasiallisesta elatuksesta vastaava voi hoitaa lapsia kotona.

Kyse ei ole tahdosta tai järjestelykysymyksistä, vaan siitä, että laskut on maksettava ja ruokaostokset tehtävä. Myös kotihoidontukea olisi harkittava uudelleen. Voisiko kotihoidontuen korottaminenkin säästää yhteiskunnan varoja?

Työelämän joustot osoittautuvat usein kannattaviksi kaikkien kannalta. Työajan väheneminen saattaa jopa lisätä tehokkuutta.

Cornellin yliopiston psykologian apulaisprofessorin Peggy Drexlerin mukaan nelipäiväisyys olisi ihanteellinen työnteon malli. Yhden lisävapaan kannustin mahdollisti viiden päivän töiden tekemisen neljässä päivässä, vähensi sairauspäiviä ja ja paransi ilmapiiriä. Ratkaisussa kaikki voittivat (Taloussanomat 3.7.).

Tällä hetkellä alle kolmevuotiaiden ja kouluunlähtevien lasten vanhemmat voivat tehdä lyhennettyä työaikaa: olla osittaisella hoitovapaalla. Moni vanhempi tekeekin nelipäiväistä työviikkoa.

Kokonaisen hoivavapaan lisäksi Suomeen tarvitaan myös osittainen hoivavapaa. Tällöin työntekijällä olisi lakisääteinen oikeus lyhentää työaikaansa perhesyistä tilanteissa, jossa iäkäs vanhempi tai muu perheenjäsen tarvitsee tukea ja apua.