Homoliittojen vatvominen kyllästyttää

Homojen oikeudet olivat loppuvuodesta taas tapetilla, ja "sukupuolineutraalin avioliittolain" puolesta kerättiin nimiä eduskunnassakin.

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää.

Nimittäin aina asian noustessa pintaan käydään median välityksellä tuttu argumentaatiokierros, jonka lopputuloksen voi arvata jo ennalta: se ei johda mihinkään.

Osapuolet ovat kaivautuneet niin syvälle poteroihinsa, ettei edes neuvottelutaidoistaan tunnetuilla Pekka Haavistolla (homo) tai Martti Ahtisaarella (hetero) olisi edellytyksiä edistää yhteisymmärrystä heidän välillään.

Lakia kannattavat vetoavat tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin. Vastustajat usein siteeraavat Raamattuun pohjautuvaa kiteytystä, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen - ja vain heidän - välinen liitto.

Esitän ratkaisua, jolla riita saadaan poikki ja vatvominen loppumaan: myönnetään homopareille oikeus adoptioon ja naimisiinmenoon. En keksi ainuttakaan syytä, miksi näin ei pitäisi tehdä.

 

JOTKUT sukupuolineutraaliuskriitikot kitisevät, että marginaaliryhmän asioista kirjoitetaan lehdissä aivan liikaa. Minä puolestani ihmettelen, miksi samaisen marginaaliryhmän oikeuksien vastustamiseen tuhlataan niin tavattomasti aikaa ja energiaa.

Eräs järjettömimmistä väitteistä on joidenkin tukevassa heteroavioliitossa elävien käyttämä argumentti, että avioliiton merkitys muuttuu, jos se sallitaan myös samaa sukupuolta oleville. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan perustellut, miten avioliiton merkitys tarkalleen ottaen muuttuisi.

Putoaako vuonna 1985 naimisiin menneiden Pertin ja Marjan liitolta pohja, jos vuonna 2012 alttarille saisivat astella myös Pertti ja Paavo?

Avioliittolain uudistaminen ei oikeasti ole pois keneltäkään, mutta monelle seksuaalivähemmistöön kuuluvalle se olisi tärkeä askel kohti hyväksytyksi tulemista.

 

JOIDENKIN seksuaalivähemmistökriitikoiden mielestä homostelu on tartuntataudin lailla leviävä trendi, jota mediassa ruokitaan. He pelkäävät ilmiön lisääntyvän räjähdysmäisesti, jos homoparit päästetään samalla viivalle ns. tavallisten ihmisten kanssa.

Päätelmä on sekä virheellinen että ihmisten älyllisyyttä loukkaava.

Homot ovat enemmän esillä siksi, että erilaisista seksuaalisista suuntautumisista on tullut hyväksytympi osa yhteiskuntaa. Homoja tuskin on enempää kuin vaikkapa 30 vuotta sitten, mutta nyt he uskaltavat tulla rohkeammin kaapista ulos.

Ja se on täysin oikein. On kaikkien etu, että avoimemman yhteiskunnan ansiosta pystytään estämään ihmisten syrjäytymistä ja antamaan heille mahdollisuus olla mitä ovat.

 

JOS HOMOILLE suodaan avio-oikeus, miksei samalla hyväksytä moniavioisuutta, kyselevät kriitikot, jotka luulevat olevansa nokkelia. Vaan eivät ole.

Moniavioisuus voitaisiin aivan mainiosti hyväksyä.

Asian kirjaaminen lakiin ei tässäkään tapauksessa tarkoita, että ihmiset säntäisivät suin päin haalimaan itselleen lisää laillisia puolisoita. Jo nyt miehen tai naisen on mahdollista elää moniavioisuuden kaltaisessa tilanteessa, vaikka siitä ei olekaan säädetty pykäliä. Se voi tapahtua joko viralliselta puolisolta salaa tai hänen kanssaan yhteisymmärryksessä.

 

ENTÄ JOS joku tahtoisi avioitua oman hauvelinsa kans... Niinpä niin.

 

NYT VOISI olla syytä lopettaa "homojen" tai "seksuaalivähemmistöjen" oikeuksista jauhaminen ja lakata nimittämästä avioliittolakia "sukupuolineutraaliksi".

Se onnistuu siten, että annetaan kaikille ihmisille samat oikeudet ja velvollisuudet. Eipähän tarvitse sen jälkeen käyttää termejä, jotka eivät ole enää pitkään aikaan olleet neutraaleja.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.