Hoo, jos minä olen musta

Emme ole millään viekkauvella, emmekä vääryyvellä, tulleet teijän huoneeseenne laulamaan. Vaan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Sanat eivät unohdu, mutta ääni vaimenee. Minne menit Knihti? Miksi jätit minut?

KOULUIÄSSÄ Tiernapoikia ei päässyt pakoon. Ne tulivat elämän huoneeseen lauluineen, miekkoineen, kynttilänpätkineen yhtä vääjäämättä ja yhtä odotettuina kuin Suuri lelukuvasto kolahti postilaatikkoon. Nykyään tiernapojat toki laulavat Sokkarin nurkalla, mutta kouluilla yhä vähenevässä määrin. Tiernapojat on epäkorrekti. Tarina on väkivaltainen, sisältää nykykatsannossa rasistisiksi tulkittavia piirteitä ja on - luoja paratkoon - perin uskonnollinen. Turhan uskonnollisen kuvaston ja sanaston karsiminen joulujuhlasta on jokseenkin paradoksaalista, ellei joulua sitten vietetä jo virallisestikin Suuren Kamaröykkiön syntymän kunniaksi.

EN AJATELLUT asioita ihan näin pitkälle silloin, kun marssin lapsuudenkodin olohuonetta edes ja takaisin pikkupojan sydän ylpeydestä pamppaillen. Minä sain olla tarinan sankari, se jolla oli jylhimmät laulut, jyhkein asu ja komein naama. Muovisesta autoradanpätkästä kuninkaan miekka, punavalkoiset kalsarit kruununa päässä ja kenkälankista pigmentti. Yksi herra ja kuningas, kailotin ja hengitin hetkeä, murjaanein maasta. Herodes oli ilottomampi, tyynempi - ja lauloi oikein.

RAKASTIN Tiernapoikia ja Murjaanien kuningasta, vaikka olin surkea laulaja, enkä koskaan täysin ymmärtänyt tarinaa. Miksi sellainen on nykyään niin vaikeaa? Miksei enää voi tykätä Murjaanien kuninkaasta ilman, että pitää miettiä mihin hahmon viehätys perustuu ja mikä sen yhteiskunnallinen merkitys on - tai liittyykö tarinaan kenties uskonnollista symboliikkaa? Mitä väliä, vaikkei osaisikaan laulaa, jos laulaminen tuntuu mukavalta? Miksi pitää osata, tietää, olla terävä ja sarkastinen? Kaikkialla?

ON TURHA hymähdellä pikkupojalle, joka tykittää muriaanien kuninkaan laulua kalsarit päässä kaukana nuotista tai kysyy "miksi" kaikkeen mitä isä ja äiti sanovat. Oikeasti aikuiset ovat suurimpia typeryksiä ja oikeasti lasten pitäisi hymähdellä meille. Torumme ja varoittelemme lapsia kiusaamisesta, vaikka aikuiset niitä suurimpia kiusaajia ovat. Lehti- ja radiotoimittaja on uransa aallonharjalla, hauska ja rohkea tulenkantaja, kun se uskaltaa pilkata haastateltavaa. Eikö toimittaja tee idiootin lähinnä itsestään tähdentäessään, että on ottanut haastateltavaksi idiootin, jolla ei ole mitään sanottavaa?

ASIAAN KUULUU, että niin kuin Knihti nöyrine puheineen ja Mänkki kynttilöineen, niin häviävät kysymykset ja mutkattomuus ajan myötä ihmismielestä. Lapsi kysyy lakkaamatta "miksi", mitä aikuiset pitävät hölmönä, mutta turhautuvat oikeasti siksi, etteivät osaa vastata. Lapsi oppii ja lakkaa kysymästä. Typerä naivius häviää, aikuisuus voittaa.

JA NIIN MYÖS suurin sankareista alistetaan: Murjaanien kuningas joutuu lankeemaan hänen etehensä polovillensa. Herodes sen kun porskuttaa, hevosillaan ja ratsuillaan.

Kirjoittaja on opiskelija ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.