Hukkaan heitetyt miljardit

Olisin voinut muotoilla otsikkoni myös niin, että hukkaamme huoletta tuhansia nuoria. Valitettavasti piti luottaa rahan voimaan. Niin monia tässä yhteiskunnassa hätkäyttää helpommin suurten rahavirtojen tärväytyminen kuin nuorten syrjäyttäminen.

Syrjäyttämisen sijaan meillä onkin tapana puhua syrjäytyneistä. Niin saa mukavasti sysättyä vastuun ihmiselle itselleen; jokainen on oman onnensa seppä. Aika pitkälti näin onkin, mutta ainakin alaikäisten nuorten kohdalla voisi vielä nähdä meidän aikuisten olevan vastuullisia auttamaan tulevaisuuden rakentamisessa.

Hurskastelun sijaan hieman konkretiaa. Tänä keväänä Suomessa on jäämässä yli 10 000 oppivelvollisuutensa eli peruskoulun päättävää nuorta ilman jatko-opiskelupaikkaa. Valtaosa näistä nuorista on hakenut ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen.

Keski-Suomessa tilanne on maan pahimpia. Tämän kevään yhteishaussa peruskoululaisista liki 2 600 halusi ensisijaisesti Jyväskylän ammattiopistoon. Aloituspaikkoja on vain 1 515, joten yli tuhat hakijaa jää tyhjän päälle. Osa heistä toki menee lukioon, osa pääsee ns. kymppiluokalle, jonne nykyään päätyy aika hyviäkin oppilaita korottamaan kahdeksikkoja yhdeksiköiksi.

Lopuistakin olisi pidettävä kiinni, yhteisvoimin.

TE-KESKUS on laskenut, että yksi yhteiskunnasta syrjäytetty nuori maksaa meille veronmaksajille elämänsä aikana noin miljoona euroa. Summa koostuu sekä erilaisista yhteiskunnan tukimuodoista että siitä menetyksestä, ettei hän pääse ensin koulutukseen ja sen jälkeen työelämään kasvattamaan omalla panoksellaan yhteiskuntamme hyvinvointia. Tylysti todeten hänestä ei tule veronmaksajaa vaan verovaroilla tuotettujen tukien pysyvä tarvitsija.

Peruskoulun jälkeisen nivelvaiheen merkityksen ovat huomanneet monet työelämän asiantuntijat. Esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on puhunut oppivelvollisuuden ulottamisesta myös toisen asteen koulutukseen. Näin yhteiskunnalle tulisi todella velvollisuus järjestää opiskelupaikka jokaiselle.

NÄIHIN PÄIVIIN saakka hyväksi työmieheksi ja -naiseksi on voinut päätyä ilman koulutustakin, tuurilla ja taidoilla. Tulevaisuudessa on toisin, vaikka työvoimapula uhkaakin. Kun kymmenen vuoden kuluttua Suomessa on parisataa tuhatta työikäistä vähemmän kuin nyt ja vastaavasti puoli miljoonaa eläkeläistä nykyistä enemmän, tämä yhteiskunta tarvitsee todella kaiken mahdollisen ammattitaitoisen työvoiman.

Mikä estää nopeasti lisäämästä nykyisiin ammatillisiin oppilaitoksiin opiskelupaikkoja, ennen muuta lähivuosien työvoimapula-aloille? Tämäkin on vain tahdon asia.

LOPUKSI LOHTUA niille nuorille, joilta toivottu opiskelupaikka jää haaveeksi. Ei sillä ole niin kauheasti merkitystä mitä opiskelee, kunhan ei jää paikalleen vaan kehittää itseään. Elämä on jatkuvaa kouluttautumista uusiin haasteisiin. Yhä useampi joutuu elämässään opettelemaan useita ammatteja.

Pääasia on, että on oppinut oppimaan. Kun hyvät oppimisvalmiudet yhdistyvät oikeaan asenteeseen ja sosiaalisiin taitoihin, pääsee varmasti elämässä eteenpäin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.